Kaksi kuukautta takana, yksi edessä?

Heh, jotenkin tuntuu siltä, että vasta kirjoitin vastaavanlaisen tekstin kesäkuun loppumisen kunniaksi. Mutta niin se vain aika kuluu (ja me sen mukana). Muistellaan nyt siis hetki heinäkuutakin, kun sekin kerran meni jo loppumaan. Tekstin kuvituksena erinäisiä turistinähtävyyksiä. Kuvat ovat aika vanhoja jo, ja ne ovat vain odottaneet jotain tilaisuutta päästä koristamaan blogiani.

Fuente de Cibeles ja Palacio de Comunicaciones

Kun heinäkuu alkoi, täällä oli paikallinen homoviikonloppu täydessä vauhdissa. Viikonloppu oli aika pimeä, mutta sen jälkeen meno vähän rauhoittui, kun ne kaikki vanhat kämppikset muuttivat pois. Aluksi olikin vähän surkeaa, kun ensimmäiset uudet kämppikset eivät oikein vakuuttaneet, ja täällä oli kovin hiljaista. Sittemmin onneksi on tullut uusia kivojakin tyyppejä, tympeimmät tyypit ovat muuttaneet pois ja olen ehkä tottunut loppuihin. Nykyään on taas ihan kiva hengailla kämppisten kanssa.

Tosiaan pari viikkoa sitten intialainen kämppikseni muutti myös pois ja jäin paikan ainoaksi tytöksi. Olin stalkannut jostain paperista, että kuun lopulla saisin uuden huonekaverin, ja vaikka onkin kivan leveää asustella yksin huoneessa, odotin ihan innoissani uutta seuraa. Noh, eilen sitten uusi kämppis tuli, mutta ei se ollutkaan tyttö, joten se sijoitettiin toiseen huoneeseen. Asun siis yhä yksin huoneessani, eikä ainakaan lähiaikoina kuulemma ole tulossa uusia tyyppejä. Vähän harmi.

Tulen kyllä ihan hyvin toimeen kaikkien näiden poikienkin kanssa, mutta aina välillä tunnen oloni vähän ulkopuoliseksi. Jotenkin minua ei esim. inspiroi hillua parvekkeella huutelemassa vastapäisen talon tytöille, heh. Noh, onneksi vastapainoksi saan tuntea itseni välillä todella tärkeäksi. Yksi kämppis ei melkein koskaan pidä avaimiaan mukanaan, koska minä voin aina avata oven, heh. Joskus tuntuu myös siltä, että olen ainoa, joka osaa heittää roskiksen ulos tai osaa kuivata suihkun lattian (sen jälkeen, kun muut ovat käyneet suihkussa; itse en ymmärrä, miten sen lattian edes saa niin märäksi, jos suihkuttelee vain siellä suihkukopissa). En nyt ehkä oikeasti ole ihan näin katkeroitunut, mutta välillä ei vain voi ymmärtää.

Puerta de Alcalá

Heinäkuussa turisteilu on jäänyt vähän vähäiseksi. Toki kävin siellä Barcelonassa, mutta Madridissa ei ole enää oikein jaksanut talsia kameran kanssa kuvailemassa ties mitä portteja (ohessa esimerkkejä). Pitää yrittää ryhdistäytyä nyt elokuussa, että saisi katsastettua loputkin huomattavat paikat ennen kotiinpaluuta.

Töissä on mielenkiintoisempaa kuin ennen, kun pomoni/mikälie vastaava palasi kolmen viikon lomaltaan ja sain taas vähän töitäkin. Opin kyllä siinä kolmen viikon aikana hyvin lusmuilemaan netissä koko päivän, joten nyt on vähän vaikeuksia keskittyä täysipainotteisesti töihin. Enkä kyllä uskallakaan, sillä todennäköisesti nykyisen hommani loputtua olen taas ilman töitä, joten parempi tehdä vain hissukseen, ettei tule eteen taas totaalista tylsistymistä. Työajatkin tosiaan muuttuivat kuun vaihteessa inhimillisemmiksi, ja pääsen kotiin jo kolmelta. Nykyään on hämmentävän paljon vapaa-aikaa, ja päiväunetkin voi nukkua jo ennen iltaa. Lounas tosin on siirtynyt entistä myöhäisemmäksi, kun syön vasta, kun pääsen kotiin joskus neljän aikoihin. Onneksi voin aina hyväksikäyttää työpaikan karkki/voileipä-automaattia, jos rupeaa liikaa nääntymään. Kesän tavoitteena on testata jokaista tuotetta vähintään kerran. Olen jo melkein saavuttanut tavoitteen, vaikka usein ostankin tylsästi samoja voileipiä.

Puerta de Toledo

Lopuksi saatte vielä nauttia eräästä musiikillisesta helmestä, jonka "vahingossa" "unohdin" edellisestä kirjoituksestani. Ensimmäistä kertaa tämän kuullessani mietin lähinnä, että kaikenlaista roskaa sitä soitetaankin. Sittemmin osa kämppiksistä kehitti jonkin fiksaation tätä kohtaan, ja nykyään ei voi viettää päivääkään kuulematta tätä. Valitettavasti samat kämppikset keksivät myös jossain vaiheessa, että tämän soittaminen täysillä olohuoneessa on loistavan dramaattinen tapa herättää minut, kun yritän viattomasti nukkua päiväunia illalla. Noh, suhteeni biisiin on kaiken tämän yliannostuksen jälkeen muuttunut melkein positiiviseksi. Onhan kappaleessa sentään sanomaa! Saa sitten taas kommentoida, jos video ei näy. Ette kyllä menetä juuri mitään, vaikkette näkisi sitä.



Toivotaan elokuulta parempaa musiikkia, uusia kivoja kämppiksiä, enemmän turisteilua ja tietenkin lisää kivoja hetkiä! Kolme kuukautta takana, nolla edessä -postauksen voin sitten kirjoittaa hyisestä Suomesta, hih.