Näytetään tekstit, joissa on tunniste läppäri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste läppäri. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Ricardo ja Eduardo

Kun sain vanhan läppärini syksyllä 2006, nimesin sen Portugalin jalkapallomaajoukkueen ykkösmaalivahdin mukaan Ricardoksi. Ricardo voi hyvin ja kävi vain kerran takuuhuollossa, kun pari näppäintä irtoili näppäimistöstä. Takuun päättymisen jälkeenkin tosin pari näppäintä on irtoillut, mutta ei mitään sen vakavampaa. Kaikki sujui siis verrattain onnellisesti, kunnes viime viikon keskiviikkona Ricardo päätti sanoa sopimuksensa irti. Näyttö rupesi käyttäytymään omituisesti. Se oli samaan aikaan reunoilta ylivalottunut ja keskeltä epämääräisen mustan kuvion peitossa. Parin päivän omituisuuden jälkeen tämäkin toimivuus katosi ja jäljellä oli enää vaihtoehtoisesti kokonaan valkoinen tai säröinen mustavalkoinen kuva.

RICARDO
Olen siis joutunut viettämään kokonaisen viikon ilman toimivaa läppäriä! Voitte vain kuvitella, kuinka rankkoja illat ovat olleet, kun on pitänyt esim. lukea kirjaa tai tehdä jotain muuta hyödyllistä. Onneksi töissä sentään ei ole päivisin ollut mitään tekemistä, joten siellä on saanut vähän tyydytettyä surffaustarvetta. Blogitekstejäkin on tullut kirjoitettua varastoon aikamoinen läjä, mutta kuvien lisäämistä on täytynyt odotella, joten täälläkin on ollut vähän hiljaista sen takia. Kohta saatte kuitenkin lukea päivittäisiä päivityksiä ainakin jonkin aikaa, että saan kaiken valmiin pois alta ja voin taas ehkä joku päivä kirjoittaa jopa jostain ajankohtaisesta!

Kuitenkin, eilen sain lopultakin hankittua uuden läppärin Ricardon tilalle. Tämäkin oli tietenkin oma seikkailunsa, sillä ensin piti kiertää paikallinen elektroniikkakauppa ja sitten konsultoida vanhemmilta, mitkä koneet voisivat olla sopivia. Sitten, kun olin jo suunnilleen tehnyt päätökseni siitä, minkä haluan, ei sitä konetta ollutkaan enää siellä lähikaupassa, vaan ne käskivät käymään jossain pohjois-Madridin liikkeessä. Noh, minähän menin sinne sitten seuraavana päivänä. Villin lähiöseikkailun jälkeen jopa löysin kauppakeskuksen keskeltä ei-mitään - vain huomatakseni, että siellä samainen läppäri ei ollutkaan samassa tarjouksessa vaan törkeän paljon kalliimpi, mikä pisti kyseenalaistamaan valintaani, sillä pointtina ei kuitenkaan ollut ostaa mitään hillittömän kallista. Olin mennyt sinne suoraan töiden jälkeen, joten en ollut syönyt mitään sitten aamupalan, ja matkassakin oli kestänyt semmoiset puolitoista tuntia. Vähän siinä siis oltiin itku kurkussa. Kokosin kuitenkin itseni ja onnistuin löytämään kakkosvaihtoehtoläppärini - tai en aivan sitä, vaan jopa paremman version siitä. Alkuperäiseen suosikkiini verrattuna tämä nyt on vähän isompi, mutta bonarina on CD-asema ja tosiaan myös vähän isompi näyttö. Ja pinkki väri (ainoa, mitä oli jäljellä!). Onnistuin myös shoppailemaan koneen kokonaan espanjaksi, koska siellä kukaan ei osannut englantia. Saatoin vaikuttaa vähän säälittävältä, mutta ei se mitään!

EDUARDO
Uuden koneeni nimeksi tuli tietenkin Eduardo, sillä pitäähän nyt jotain perinteitä pitää yllä. En kyllä ole oikein perillä Eduardosta noin muuten, mutta ehkä sekin on hyvä maalivahti. Toivotaan nyt Eduardolle pitkää ikää ja Ricardolle mukavaa sapattivapaata ainakin syyskuuhun asti, jolloin voin koto-Suomessa pohtia, mitä senkin kanssa vielä tekisi. Päivittelemisiin!

P.S. Liityin muuten blogilistalle. Jos joku teistä käyttää sitä, niin nyt siis voi tätäkin blogia seurata sieltä! Tietenkin odotan tässä myös samalla suurta yleisöryntäystä sieltä, hehe.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Kämppisten vaihtoviikot

"Huoneeni jaan siis yhden intialaisen tytön kanssa. Lisäksi täällä asuu kaksi muuta tyttöä: yksi espanjalainen ja yksi ranskalainen (joka itse asiassa muuttaa huomenna pois ja tilalle tulee joku uusi tyyppi). Sitten on yksi poika Italiasta, yksi Sloveniasta, yksi Chilestä, yksi Perusta, yksi Meksikosta ja kolme Ranskasta. Lisäksi täällä asuu paikan pomo tai vuokranantaja tjsp., mutta sitä harvemmin näkee."

Siinä olivat kämppikseni silloin, kun tulin tänne. Tai oikeastaan sen viikon lopulla. Kuukausi on tosiaan kulunut, ja kuun lopulla todella moni lähti. Ehkä siis on aika tehdä uusi tilannekatsaus asiasta, vaikka teitä nämä nyt eivät varmaan hirveästi kiinnosta.

Ensimmäisenä pois muutti siis mainittu ranskalainen tyttö, ja tilalle tuli intialainen poika. Sitten olikin pari viikkoa rauhallista hiljaiseloa, kunnes koitti viime viikko ja kuun loppu. Ensin lähti perulainen poika, ja tilalle tuli heti kroatialainen poika. Sitten lähti italialainen, chileläinen ja yksi ranskalainen peräkkäisinä päivinä, ja ranskalaisen huoneeseen muutti puolalainen poika. Sitten lähtivät loput ranskalaiset, ja niiden huoneeseen muutti yksi tsekkiläinen poika. Sitten tänne tuli kolme venäläistä poikaa, joista kaksi muutti chileläisen huoneeseen ja yksi italialaisen huoneeseen. Sitten tuli toinen puolalainen, joka muutti tsekkiläisen kanssa samaan huoneeseen. Eilen tuli vissiin skottilainen(?) poika, joka muutti yhden venäläisen seuraksi italialaisen huoneeseen. Tänään lähti espanjalainen tyttö. Nyt täällä on tilaa vielä kahdelle; saa sitten nähdä, koska ne ilmaantuvat. Noista alussa mainituista kämppiksistä täällä asuu siis enää intialainen tyttö, jonka kanssa jaan yhä huoneeni, sekä slovenialainen ja meksikolainen poika.

Jos tämä kuulosti hämmentävältä, niin nämä siis ovat melkein kaikki kahden hengen huoneita oikeasti. Täällä on kaksi yhden hengen minihuonetta, ja niissä asuvat tällä hetkellä siis intialainen ja puolalainen poika. Espanjalainen, meksikolainen, italialainen ja chileläinen asuvat/asuivat yksin kahden hengen huoneessa ja maksoivat siis tuplasti vuokraa, mutta yleisesti heidän huoneisiinsa majoitetaan myös kaksi henkeä. Kolme noista on muuten muutenkin parhaimmat huoneet täällä, sillä niillä on parveke ja näkymä Gran Víalle. Minun ikkunastani näkyy vain seinää ja viereisen huoneen ikkuna. Siellä asuu nyt vain tsekkiläinen ja puolalainen, joita en jaksa edes stalkkailla niin ahkerasti.

Itse asiassa lähin kämppiksenikin, intialainen tyttö, on muuttamassa pois parin viikon kuluttua. Sen jälkeen olen ainoa tyttö täällä, jollei tänne nyt muuta jotain muuta. Jos tänne muuttaa vain poikia, niin minut saatetaan tunkata yhteen minihuoneeseen keskenäni. En kyllä haluaisi, vaikka siinä tietenkin on se yksityisyysbonus. Toisessa pikkuhuoneessa ei ole ollenkaan pistorasioita ja muutenkin ne ovat vissiin tukalia.

Viime ajat täällä ovatkin olleet vähän surullisia. Tykkäsin kovasti vanhoista kämppiksistäni, ja nyt suurin osa niistä on lähtenyt pois. Uudet tyypit eivät ole ollenkaan niin kivoja. Tsekkiläinen valittaa koko ajan kaikesta, ja kroatialainen on aika samanlainen. Venäläiset ovat vähän outoja ja hengaavat vain keskenään. Ensin tullut puolalainen vaikuttaa kuitenkin ihan kivalta, jotain positiivista sentään. Uudempaa puolalaista en ole hirveästi nähnyt, se on ehkä vain ujo. Skotin tapasin eilen ensimmäistä kertaa, joten siitä en osaa sanoa vielä yhtään mitään. Toivottavasti tähänkin tilanteeseen tottuu vielä.

Satunnaishuomiona tähän loppuun vielä, että läppärini näyttö ei ole kovin toimintakykyinen tällä hetkellä. Päivitykset saattavat siis olla aika olemattomia tai kuvattomia, kunnes tilanteeseen tulee muutos.