Viimeisiä päiviä

Lähden tosiaan täältä ensi torstaina, 1.9. Viimeisiä päiviä siis vietetään, enkä usko, että jaksan ennen kotiinpaluuta hirveästi enää päivittää tätä (liikaa parempaa tekemistä?). Pari juttua tosin roikkuu vielä tuolla luonnoksissa puolivalmiina, mutta ehkä voin ne julkaista syyskuussakin Suomesta käsin. Ja varmasti vielä jotain muutakin tulee kirjoitettua matkan jälkitunnelmissa, kun katkeroidun Suomen säähän, ikävöin Tinto de Veranoa ja hajoilen, kun kukaan ei kuitenkaan jaksa kuunnella loppumattomia juttujani Madridista.

Oikeastaan eniten ahdistaa kotiinpaluussa se, jos kotona on kaikki niin kuin ennenkin. Sitten sitä on ollut itse kolme kuukautta poissa ja palaa takaisin täsmälleen samaan elämään kuin ennenkin. Mistä sitten voi tietää, oliko oikeasti poissa vai oliko kaikki vain kuvitelmaa? Ehkä pitää toivoa, että kotonakin kaikki on muuttunut, hih. Noniin, jätetään etukäteisahdistus sikseen ja nautitaan viimeisistä päivistä (kolme työpäivää, jeje). Vaikka viimeinen perjantai ja viimeinen lauantai menikin jo, on sentään jäljellä vielä viimeinen keskiviikko!

Seuraavaksi vähän perjantaista Star Studion saldoa. Pärjäilkää!

Esta es la canción del verano!

Vähän vielä lisää kivoja biisejä! Kuulin/näin tämän yksi päivä KissTV:stä (paras televisiokanava täällä, tosin välillä jotkut haluavat katsoa jalkapalloa), ja siitä lähtien se on soinut jatkuvasti päässä. Tietenkin on vähän kyseenalaista, onko se kiva asia, että päässä pyörii koko ajan tasan kahden lauseen verran samaa biisiä, eikä sitä voi olla hyräilemättä edes kaupassa tai töissä. Ehkä tästä pääsee pian eroon. Video on kuitenkin ainakin mukavan psykedeelinen.

Esta es la canción del verano, y es que esta es la canción del verano, y es que esta es la canción del verano, del mil-novecientos-ochenta-y-cuatro!



Saatte oikeastaan vielä toisenkin kappaleen tähän jatkoksi. Oikeastihan siis säilön näitä tänne ihan itseäni varten, jotta ei tarvitse jatkuvasti käydä YouTuben kautta etsimässä samoja videoita. Ja ehkä vähän sitäkin varten, että ne viestittävät yleistä fiilistä hyvin.

Jos nyt vähän syvällisemmin puhutaan musiikista, niin olen kyllä täällä ollessani löytänyt taas paljon uutta kivaa musiikkia. Enkä nyt tarkoita näitä bilebiisejä, joita niin tykkää jakaa teidän kanssanne, vaan semmoista enemmän itsekseen kuunneltavaa materiaalia (no voisin niitäkin jakaa teidän kanssanne, mutta ne nyt eivät oikein mitenkään liity Madridiin). Jotenkin musiikinkuunteluni menee aina siihen, että välillä innostun etsimään hirveästi uutta kivaa musiikkia, mutta sitten taas vietän useamman vuoden tyytyväisenä kuunnellen kaikkea tuttua ja turvallista. Viimeksi päivitin musiikkitietouttani radikaalisti vissiin vuonna 2007, ja nyt sitten on ihmeellistä huomata, kuinka neljässä vuodessa on tehty vaikka mitä hienoa. Nyt vietän iltojani kuunnellen Groovesharkilla kaikkea jännää ja lisäilemällä parhaita albumeita Amazonin ostoskoriin. Tarkoituksena on tilata joku kiva setti itselleni kotiinpaluulahjaksi. Pitää kyllä ehkä vähän rajoittaa niiden tilattavien levyjen määrää, ettei ihan konkurssiin ajaudu, hih. Mutta nyt, se biisi.

En verano, todos locos!

Koska blogiini on eksytty jo kaksi kertaa googlettamalla "espanjankielisiä bilebiisejä", niin tarjotaan sitten lisää niitä! Laatu on taattua. Oikeasti tämä on sama biisi, jota jo kerran innokkaasti mainostin, mutta lyriikoita on vähän muutettu (ei sillä, että niitä olisi alun perin ollut kovin paljoa edes muutettavaksi). Selkeästi parempi versio kuitenkin.



Danza Kuduro on tietenkin vieläkin lempparini, mutta jotenkin suurin osa kämppiksistäni on jo kyllästynyt siihen. Ei voi ymmärtää, ja ne ovat vielä tulleet kaikki tänne minun jälkeeni!

Lopuksi vielä yksi kappale niinkin hienolta vuodelta kuin 1986. Minun piti oikeastaan laittaa tämä jo Gay Pride -postauksen yhteyteen, kun siellä tätä laulettiin paljon, mutten sitten oikein saanut selville kappaleen nimeä ajoissa. Nyt sentään tiedän senkin, joten tässä se on. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ilmeisesti tämä on todella tunnettu ja kaikkien pitäisi osata sanat ulkoa yms., mutta itsehän tosiaan kuulin tämän ensimmäistä kertaa silloin kuukausi sitten.



Ensi kerralla taas vähän turisteilukertomuksia, pysykää kanavalla!

Kaksi kuukautta takana, yksi edessä?

Heh, jotenkin tuntuu siltä, että vasta kirjoitin vastaavanlaisen tekstin kesäkuun loppumisen kunniaksi. Mutta niin se vain aika kuluu (ja me sen mukana). Muistellaan nyt siis hetki heinäkuutakin, kun sekin kerran meni jo loppumaan. Tekstin kuvituksena erinäisiä turistinähtävyyksiä. Kuvat ovat aika vanhoja jo, ja ne ovat vain odottaneet jotain tilaisuutta päästä koristamaan blogiani.

Fuente de Cibeles ja Palacio de Comunicaciones

Kun heinäkuu alkoi, täällä oli paikallinen homoviikonloppu täydessä vauhdissa. Viikonloppu oli aika pimeä, mutta sen jälkeen meno vähän rauhoittui, kun ne kaikki vanhat kämppikset muuttivat pois. Aluksi olikin vähän surkeaa, kun ensimmäiset uudet kämppikset eivät oikein vakuuttaneet, ja täällä oli kovin hiljaista. Sittemmin onneksi on tullut uusia kivojakin tyyppejä, tympeimmät tyypit ovat muuttaneet pois ja olen ehkä tottunut loppuihin. Nykyään on taas ihan kiva hengailla kämppisten kanssa.

Tosiaan pari viikkoa sitten intialainen kämppikseni muutti myös pois ja jäin paikan ainoaksi tytöksi. Olin stalkannut jostain paperista, että kuun lopulla saisin uuden huonekaverin, ja vaikka onkin kivan leveää asustella yksin huoneessa, odotin ihan innoissani uutta seuraa. Noh, eilen sitten uusi kämppis tuli, mutta ei se ollutkaan tyttö, joten se sijoitettiin toiseen huoneeseen. Asun siis yhä yksin huoneessani, eikä ainakaan lähiaikoina kuulemma ole tulossa uusia tyyppejä. Vähän harmi.

Tulen kyllä ihan hyvin toimeen kaikkien näiden poikienkin kanssa, mutta aina välillä tunnen oloni vähän ulkopuoliseksi. Jotenkin minua ei esim. inspiroi hillua parvekkeella huutelemassa vastapäisen talon tytöille, heh. Noh, onneksi vastapainoksi saan tuntea itseni välillä todella tärkeäksi. Yksi kämppis ei melkein koskaan pidä avaimiaan mukanaan, koska minä voin aina avata oven, heh. Joskus tuntuu myös siltä, että olen ainoa, joka osaa heittää roskiksen ulos tai osaa kuivata suihkun lattian (sen jälkeen, kun muut ovat käyneet suihkussa; itse en ymmärrä, miten sen lattian edes saa niin märäksi, jos suihkuttelee vain siellä suihkukopissa). En nyt ehkä oikeasti ole ihan näin katkeroitunut, mutta välillä ei vain voi ymmärtää.

Puerta de Alcalá

Heinäkuussa turisteilu on jäänyt vähän vähäiseksi. Toki kävin siellä Barcelonassa, mutta Madridissa ei ole enää oikein jaksanut talsia kameran kanssa kuvailemassa ties mitä portteja (ohessa esimerkkejä). Pitää yrittää ryhdistäytyä nyt elokuussa, että saisi katsastettua loputkin huomattavat paikat ennen kotiinpaluuta.

Töissä on mielenkiintoisempaa kuin ennen, kun pomoni/mikälie vastaava palasi kolmen viikon lomaltaan ja sain taas vähän töitäkin. Opin kyllä siinä kolmen viikon aikana hyvin lusmuilemaan netissä koko päivän, joten nyt on vähän vaikeuksia keskittyä täysipainotteisesti töihin. Enkä kyllä uskallakaan, sillä todennäköisesti nykyisen hommani loputtua olen taas ilman töitä, joten parempi tehdä vain hissukseen, ettei tule eteen taas totaalista tylsistymistä. Työajatkin tosiaan muuttuivat kuun vaihteessa inhimillisemmiksi, ja pääsen kotiin jo kolmelta. Nykyään on hämmentävän paljon vapaa-aikaa, ja päiväunetkin voi nukkua jo ennen iltaa. Lounas tosin on siirtynyt entistä myöhäisemmäksi, kun syön vasta, kun pääsen kotiin joskus neljän aikoihin. Onneksi voin aina hyväksikäyttää työpaikan karkki/voileipä-automaattia, jos rupeaa liikaa nääntymään. Kesän tavoitteena on testata jokaista tuotetta vähintään kerran. Olen jo melkein saavuttanut tavoitteen, vaikka usein ostankin tylsästi samoja voileipiä.

Puerta de Toledo

Lopuksi saatte vielä nauttia eräästä musiikillisesta helmestä, jonka "vahingossa" "unohdin" edellisestä kirjoituksestani. Ensimmäistä kertaa tämän kuullessani mietin lähinnä, että kaikenlaista roskaa sitä soitetaankin. Sittemmin osa kämppiksistä kehitti jonkin fiksaation tätä kohtaan, ja nykyään ei voi viettää päivääkään kuulematta tätä. Valitettavasti samat kämppikset keksivät myös jossain vaiheessa, että tämän soittaminen täysillä olohuoneessa on loistavan dramaattinen tapa herättää minut, kun yritän viattomasti nukkua päiväunia illalla. Noh, suhteeni biisiin on kaiken tämän yliannostuksen jälkeen muuttunut melkein positiiviseksi. Onhan kappaleessa sentään sanomaa! Saa sitten taas kommentoida, jos video ei näy. Ette kyllä menetä juuri mitään, vaikkette näkisi sitä.



Toivotaan elokuulta parempaa musiikkia, uusia kivoja kämppiksiä, enemmän turisteilua ja tietenkin lisää kivoja hetkiä! Kolme kuukautta takana, nolla edessä -postauksen voin sitten kirjoittaa hyisestä Suomesta, hih.

Musiikkia!

Tajusin tuossa juuri, että en ole muuten pitkään aikaan ollut yhtä selvillä ajankohtaisista bilebiiseistä kuin tänä kesänä. Suomessa kun en juuri koskaan käy missään diskoissa tahi baareissa, joten hittibiisejä kuulee lähinnä radiosta tai kavereiden soittamana (tai kuuntelemalla Spotifyn kuunnelluimpien kappaleiden listaa, mitä tulee tosin nykyään tehtyä vähemmän, kun en juurikaan enää Spotifyä käytä).

Täällä sitten puolestaan sosiaalinen elämä = kämppikset, joten jos kämppikset lähtevät diskoon, minäkin yleensä menen, sillä mitäpä sitä nyt illalla yksin kotona tekisi. Alun epäröinnin jälkeen olen kyllä itsekin jo harvinaisen tottunut tähän ajanviettotapaan, ja ehkä siellä lempipaikassamme tulee välillä käytyä vähän liikaa (viime viikolla 4 kertaa, mutta se ehkä meni vähän yli keskiarvon..). Tämän takia osaan myös harvinaisen laajan repertuaarin bilebiisejä, joista ajattelin nyt jakaa muutaman kanssanne! Toki täällä soitetaan samoja kappaleita mitä Suomessakin varmasti, joten keskityin nyt espanjankieliseen musiikkiin, ettei menisi liian tylsäksi.

Juan Magán - Bailando Por Ahí

Tässä on tietenkin hienointa sanat, koska niissä mainitaan Madrid! Hihi.
Ayer la vi bailando por ahí,
con sus amigas en una calle de Madrid.
Tan linda como en día en que la conocí,
¡Fueron los días más felices para mí!



Shakira feat. El Cata - Rabiosa

Shakiraa nyt varmasti kuulee Suomessakin, mutta kuitenkin. Espanjankielinen versio on parempi kuin englanninkielinen!



Cidinho & Doca - Rap Das Armas

Tämä sitten taas on ilmeisesti jo jokusen vuoden vanha kappale, mutta en ole ainakaan itse aiemmin kuullut. Ja täällä soitetaan kyllä yhä jatkuvasti, joten ehkä se on vieläkin in.



Daddy Yankee - Lo Que Paso Paso

Lisää vanhempia biisejä! Ehkä en kirjoita näitä kommentteja, jos ei ole mitään sanottavaa...



DJ Mendez - Lady



Juan Magán feat. Don Omar - Ella No Sigue Modas



Jos joku video ei näy, niin saa ilmoittaa! Ja ei, musiikkimakuni ei ole täysin degeneroitunut sisältämään vain espanjalaisia tanssibiisejä, mutta olen alkanut ymmärtää niitä paljon paremmin! Yritän myös välillä katsella, mikä on in Suomessa (samat lätkäbiisit kuin toukokuussa? sekä muuta suomalaista musiikkia, joka ei nyt jotenkin iske. ehkä olen nyt vain asettautunut väärälle aallonpituudelle. ja täällä on niin kuumakin, ettei jaksa mitään syvällistä tulkintaa).

Kuukausi takana, kaksi edessä!

Kun lähdin kotoa toukokuun lopulla, ei oikeastaan yhtään huvittanut lähteä. Mitä lähempänä lähtö oli, sitä enemmän ahdisti. En nyt sentään kuitenkaan siinä vaiheessa enää ruvennut perumaan mitään, sillä toivoin hartaasti, että ehkä matka on sittenkin kiva, vaikkei siltä juuri silloin tuntunutkaan. Onneksi aivan viimeisinä päivinä ennen lähtöä ei enää kerennyt hirveästi ahdistumaan, sillä oli niin kiire hoitaa kaikkia järjestelyjä. Ja ennen kuin huomasinkaan, olin siellä lentokentällä ja tarpeeksi hermostunut kaikesta lentämiseen liittyvästä, etten oikeastaan osannut ajatellakaan palaavani kotiin vasta kolmen kuukauden kuluttua.

Kun sitten olin saapunut Madridiin, ja minua kuljetettiin autolla kohti uutta kämppääni, tajusin, että täällä sitä nyt sitten ollaan. Gran Víalle ensimmäistä kertaa tullessani katselin hämmentyneenä ympärilleni ja mietin, että ehkä täällä voi sittenkin asua ja elää. Vuokrasopimukseen liittyi vaikka kuinka paljon sääntöjä siitä, kuinka mitään ei oikeastaan saa tehdä ainakaan öisin. Allekirjoittaessani papereita mietin, että ehkä täällä sitten ainakin on rauhallista. Kun toisena yönäni en saanut kunnolla nukuttua, sillä kämppikset pitivät jotain bileitä, tajusin olleeni ehkä liian suomalainen ja ottaneeni kaiken liian kirjaimellisesti. Muutenkin ajatukseni nukkuma-ajoista olivat erittäin epäsopivia Madridin elämäntyyliin. Madridissa ei nukuta.

Elämä täällä onkin aika rankkaa. Aamulla pitää herätä seitsemältä, että ehtii töihin noin klo 8.30. Kotiin pääsee lähtemään sitten noin klo 18.30, ja kotona olen yleensä seitsemän ja kahdeksan välillä. Ennen otin yleensä töihin evääksi vain jotain leipää ja söin sitten illalla kotona enemmän, mutta sittemmin vaihdoin taktiikkaa päinvastaiseksi, sillä kaikki muutkin syövät töissä aina jotain lämmintä ruokaa. Kuitenkin, nykyään yleensä kotiin tultuani menen suoraan nukkumaan ja herään sitten joskus yhdentoista aikaan. Kämpän sosiaalinen elämä on parhaimmillaan silloin, kun osa rupeaa syömään päivällistään ja muutkin ilmaantuvat jostain. Itse en ole vieläkään ymmärtänyt moista yösyömistä. Nukkumaan menen sitten ennemmin tai myöhemmin, yleensä myöhemmin. Onneksi elämä helpottuu nyt, kun töissä siirrytään heinä- ja elokuuksi kesäaikaan, jolloin 9 tunnin päivät muuttuvat vain 7-tuntisiksi.

Nyt, kun kuu vaihtuu, on paljon kämppiksiäkin vaihtumassa. Pari lähti jo ja osa häipyy nyt viikonloppuna. Minustakin tuntuu siltä, että eletään lopun aikoja, sillä tykkään kaikista kämppiksistäni paljon. Toivottavasti uudet kämppikset ovat edes melkein yhtä kivoja. On oikeastaan aika hämmentävää, kuinka paljon sitä kiintyykään ihmisiin vain kuukaudessa. Tietenkin, kun ei etukäteen tuntenut maasta yhtään ketään, niin oli vähän pakkokin.

Tällä hetkellä ei yhtään edes huvita ajatella kotiinpaluuta. Täällä on sairaalloisen kuuma joka päivä (ensi viikolla vähän viilenee ja päästään jo melkein 30 asteeseen!), mutta siihenkin tottuu. On hassua, kun aamulla tulee välillä vilu, kun on vasta 25 astetta. Ensimmäinen kuukausi Madridissa on ollut ihana, toivottavasti kaksi seuraavaa ovat yhtä kivoja. Sitten koittaakin jo surkea paluu kotiin ja opiskelemaan, mutta ehkä tänne vielä joskus pääsee takaisin.

Viimeisin viikko on ollut ehkä tämänastisista hämmentävin. Toivotaan, että se myös jää hämmentävimmäksi, vaikka kaikesta hämmentävyydestä johtuen olen ehkä taas oppinut katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Hihi, on aina hienoa kirjoittaa jostain tärkeästä erittäin kiertelevästi, niin ettei kukaan lukija oikeastaan tiedä, mistä puhun ja mitä väliä sillä on. Loppuun vielä yksi kiva biisi, kiitos lukemisesta!



(Videon näkyvyydestä Suomessa ei ole mitään havaintoa. Saa kommentoida, jos ei näy, niin etsin toisen version, joka ei myöskään välttämättä näy!)

... por la espina dorsal de la Gran Vía
derrapa una sirena de la policía!

Danza Kuduro!

Ja sitten jotain aivan muuta! Mietin ensin jotain uutta maisemapostausta, mutta ei nyt heti sorruta liian yhtenäiselle linjalle. Kyllä niitä maisemia ehkä myöhemminkin ehtii jakamaan.

Olen hengaillut viikonlopun kämppisteni kanssa. Käytiin molempina iltoina joissain paikallisissa diskoissa. Oli hauskaa ja musiikki kivaa. Alla esimerkki (on vissiin jo vuoden vanha biisi, mutta itsehän olen aina onnellisen pihalla asioista)! Ne soittivat tätä jatkuvasti, ja tykkäsin itsekin, hihi. Nyt fiilistelen tätä sitten keskenäni. Oikea musiikkivideo ei ilmeisesti näy Suomessa (ainakaan YouTube-versio), joten saatte tyytyä tällaiseen laadukkaaseen versioon.