Templo de Debod

Templo de Debod on aito muinaisegyptiläinen temppeli, joka on jossain välissä siirretty Madridiin, Parque del Oeste -puistoon. Puisto sijaitsee täältä katsottuna heti Plaza de Españan takana, eli todella lähellä, joten sielläkin on tullut käytyä muutamaan kertaan. 

Temppeli on ihan virkistävän erilainen nähtävyys, ja puistokin on kiva. Ainakin päivisin. Viikonloppuiltaisin nuoriso käy siellä ryyppäämässä (kutsutaan nimellä botellón, kuten ilmeisesti Turussakin. Ainakin sen perusteella, mitä olen tänä kesänä Suomen tärkeistä tapahtumista Hesarista lueskellut.). Muutenkin siellä on ilmeisesti paljon prostituutiota sun muuta normaalia puistotoimintaa.

Temppelillä pidetään aina välillä myös hämmentäviä konsertteja. Joskus kesäkuun loppupuolella siellä oli jokin ilmainen ulkoilmakonsertti, joten lähdimme tietenkin kämppisten kanssa katsomaan, minkälainen meininki siellä on. Ei ollut ihan sen kävelymatkan arvoista - musiikki oli jotain aitoa muinaisegyptiläistä ulinaa, jota kestimme ehkä vartin. Heinäkuun loppupuolella kuulimme toisesta ilmaisesta ulkoilmakonsertista, johon taas moni olisi lähtenyt innolla, mutta itse suhtauduin ajatukseen jo vähän skeptisesti. Onneksi sillä kertaa joku oli bongannut esiintyvän artistin nimen jostain etukäteen, joten kuuntelimme varmuudeksi YouTubesta, mitä olisi tällä kertaa luvassa. Tiedossa olisi ollut outoa rumpumusiikkia, joten jätimme kokonaan menemättä sillä kertaa.

Itse temppeliä

Vettä

Oheiset kuvat ovat muuten myös kesäkuulta, mutta eiköhän paikka ole vieläkin aika samanlainen. Kyseinen päivä oli kuuma, mutta uhmasin kahden (nykyään jo ex-)kämppikseni kanssa kuumuutta lähtemällä turisteilemaan ympäristöön. Temppelin jälkeen yritimme kävellä coolisti Plaza Mayorille, mutta eksyimme tietenkin matkalla ja hortoilimme jonkun tunnin verran Madridin kaduilla. Noihin aikoihin olin pariin otteeseen muutenkin yrittänyt löytää Plaza Mayoria vaihtelevalla menestyksellä, joten kyseisestä aukiosta jäi lievät traumat, joita en ole vieläkään ihan selättänyt. Epäilen yhä, että Plaza Mayorille on mahdotonta kävellä suorinta reittiä. Toisaalta aina välillä sen löytää paikoista, joissa sen ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla.

Loppuun voisin vielä mainita jotain uusimpia kuulumisia, ettei nyt ihan kesäkuuhun jumituta (vaikka se olikin todella kiva kuukausi). Tämä viikko on mennyt vähän flunssaillessa, ja olin keskiviikkona poissa töistäkin. Nyt on taas vähän parempi fiilis, joten toivottavasti tauti on selätetty. Sinänsä oli vaihteeksi kivaa olla kipeänä, kun kämppikset kuorivat minulle appelsiineja ja olivat jatkuvasti huolestuneita siitä, miten minulla menee. Yksin asustellessa kun sairastelu on vain kurjaa, kun pitää surkeilun lisäksi jaksaa tehdä kaikkia normaaleja arkijuttuja, kuten käydä kaupassa ja laittaa ruokaa kuumeessa. Täällä tosin jouduin myös kiinalaisen lääketieteen uhriksi ja söin pari päivää jotain outoja pillereitä, joita yksi kämppis tyrkytti minulle. Olen kuitenkin yhä hengissä, pillereiden ansiosta tai niistä huolimatta.

The Barcelona Tales, osa III: Parc Güell

Camp Noun jälkeen jatkoimme hyvin alkanutta metroilua ja matkasimme kohti Parc Güellea, joka on tunnettu puisto täynnä Gaudí-luomuksia. Matka metroasemalta puistoon alkoi viattomasti, ja seurasimme onnellisesti opasteita. Kunnes vähän matkan kävelyn jälkeen vastassamme oli nuoli vasemmalle. Käännös vasemmalle - ja edessä oli loputtomasti liukuportaita? Liukuportaiden jälkeen oli vuorossa portaatonta jyrkkää ylämäkeä, sitten lisää liukuportaita ja lopuksi tavallisia portaita. Kukaan ei ollut kertonut minulle, että puisto on jonkun Barcelonan korkeimman vuoren huipulla!

Tästä se lähtee.

Puistoon päästyämme tietenkin jatkoimme vielä taivallusta ylöspäin, kohti korkeinta kohtaa. Siellä oli vielä jokin Golgata-henkinen monumentti, jonka huipulle piti tietenkin kiivetä, vaikka mitään turvakaiteita ei tietenkään ollut ja tippuminen horjahtamalla olisi ollut enemmän kuin todennäköistä. Siellä sitten seisoin vähän aikaa kauhusta jäykkänä (kaukana reunasta), kunnes sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja hoiperreltua takaisin alas. Olin nääntynyt kaiken sen kävelyn jälkeen, puistossa oli tukalan kuuma ja joku soitti vielä didgeridoota. Tunnelma oli lievästi psykedeelinen.

Tuolla oltiin!

Näkymä tasanteelle

Huipulta hipsimme sitten hiljalleen kohti muuta puistoa. Siellä sitten lopulta olivat ne kaikki ihmiset, joita ei aamulla näkynyt missään. Tai lähinnä turistit - sittemmin kaikki paikat olivat täynnä turisteja. Madridissa niitä on paljon vähemmän, mikä on oikeastaan paljon kivempaa. Tykkään olla uniikki! Gaudín luomukset olivat makeita. En ole silti ihan varma, olivatko ne kaiken sen kiipeämisen arvoisia (no olivat ne). Varsinkin, kun ehkä se kuuluisin lisko oli niin ympäröity turisteilla, ettei sitä oikein pystynyt kunnolla ihailemaan. Yritin täsmävalokuvata sitä aina silloin, kun edellinen turisti oli juuri ottanut kätensä pois sen suusta eikä seuraava ollut vielä ehtinyt poseerausasentoon. Ne olivat vaikeita aikoja.

Talo

Paras otos liskosta. Yritin parhaani.

Näistä hassuista paikannimistä tulikin mieleeni, että Barcelonassahan tosiaan puhutaan katalaania eikä espanjaa. Aika paljon ne kyllä muistuttavat toisiaan, ja jopa minun espanjantaidoillani kykeni ottamaan selkoa katalaaniksi kirjoitetuista teksteistä. Ja toki yleensä kaikki oli kirjoitettu molemmilla kielillä, vähän niin kuin Suomessa kaikki pitää aina kirjoittaa ruotsiksi. Paikallisille oma kieli on ilmeisen tärkeä, enkä kyllä sinänsä ihmettele, jos niille espanja on vähän kuin ruotsi meille. Kuka sitä nyt ruotsia haluaisi puhua.

The Barcelona Tales, osa I: Matka ja Parc de la Ciutadella

Barcelona. Nätti merenrantakaupunki, joka tuntui päivä päivältä houkuttelevammalta vaihtoehdolta Madridin tukahduttavalle kuumuudelle. Merta, rantaa, Gaudí, La Rambla - siinä sitten olikin ehkä kaikki, mitä tiesin paikasta etukäteen. (Kannattaa tosin huomioida, että Madrid-tietouteni rajoittui ennen siihen, että se on Espanjan pääkaupunki ja sijaitsee sisämaassa)

Viime viikonloppuna sitten lopulta päätimme käydä Barcelonassa. 'Me' tarkoittaa tässä tapauksessa minua sekä kolmea kämppistäni (slovenialainen, intialainen ja aiemmin saapunut puolalainen poika). Jotenkin tuntuu, että käyn aina kaikkialla 'kolmen kämppiksen' kanssa, mutta hassuinta tässä on se, että kokoonpano on yleensä aina eri. Kuitenkin, matkustimme Barcelonaan yöbussilla. Bussi lähti joltain Madridin geneeriseltä bussiasemalta (Avenida de América) klo 23.00 perjantai-iltana. Perillä Barcelonan geneerisellä bussiasemalla (Barcelona Nord) oltiin vähän ennen seitsemää lauantaiaamuna. Etukäteen ajattelin, etten pysty nukkumaan ollenkaan bussissa, mutta sekin sitten sujui lopulta ihan hyvin. Tietenkin heräilin vähän väliä, mutta nukahdin sentään melkein heti aina uudestaan. Yöllä oli kyllä hämmentävän kylmä. Onneksi olin etukäteen tutustunut Barcelonan hyytävään sääennusteeseen (28-29 astetta!) ja osannut varata mukaan pitkähihaisen paidan. Myönnettäköön, etten kyllä käyttänyt sitä Barcelonassa, mutta se pelasti minut jäätymiseltä bussimatkalla.

Arc de Triomf

Kun saavuimme Barcelonaan, missään ei ollut ketään. Tämä saattaa tietenkin johtua kellonajasta, mutta kyllä nyt Madridissa sentään lauantaiaamuna klo 7 on täysi vilske käynnissä. Ei voi ymmärtää tällaista. Turisteilumme Barcelonassa alkoi paikantamalla itsemme kartalta ja ottamalla suunnan paikallisen riemukaaren kautta jotakuinkin kohti Las Ramblasia. Harhauduimme tosin heti alkuun Parc de la Ciutadella -nimiseen puistoon, joka oli oikeastaan tosi kiva paikka. Wikipedian mukaan puisto on aina täynnä turisteja, mutta ei siellä kyllä ketään ollut! Kannattaa olla liikkeellä siis kukonlaulun aikaan, niin voi nauttia rauhaisasta puistotunnelmasta ihan keskenään. Valokuvailu oli tosin vähän vaikeaa vielä niin varhaisessa aamuauringossa.

Parc de la Ciutadellan upea suihkulähde

Lisää puistoa, feat. paikallinen lätäkkö

Palacio Real

Koska on taas viikonloppu, on ollut aikaa harrastaa taas vähän enemmän turisteilua. Lueskelin listaa Madridin Top-10 -nähtävyyksistä, ja yksi tärkeimpiä vierailukohteita oli tietenkin kuninkaallinen palatsi. Kuningas itse ei tietenkään enää asu siellä, vaan paikka toimii nykyään lähinnä museona ja hienojen juhlatilaisuuksien pitopaikkana.

Palacio Real

Palatsissa ei tietenkään saanut sisällä ottaa valokuvia, joten saatte nyt tyytyä vain ulkokuviin. Sisällä oli kyllä hienoa; kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, jos joskus Madridiin eksyy. Näin päivän turistivinkkinä! Tietenkin tällaisissa paikoissa rupeaa aina toivomaan, että olisi itsekin kuninkaallinen ja voisi asustella yhtä hulppeasti. Ja sen jälkeen pohtimaan, kuinka monarkia on oikeastaan aika epäreilua tavallista kansaa kohtaan. Sitten on lopulta kamalan ristiriitaisissa tunnelmissa, kun yrittää vain ihailla viattomasti palatsia. Noniin.

Catedral de Santa María la Real de la Almudena

Palatsin vieressä sijaitsee myös toinen hieno rakennus, Almudenan katedraali. En käynyt siellä, mutta otin nyt kuvia sitten siitäkin. Jotta tästä nyt ei tulisi liian rakennuskeskeistä tekstiä, huomautettakoon tässä välissä, että palatsia ympäröi useampikin puutarha ja puisto! Suurin on nimeltään Campo del Moro, ja se on heti palatsin takana. Puistoon tietenkin pääsee vain yhdestä portista, jonka sijaintia en ollut tajunnut tarkastaa etukäteen, joten sen löytämiseen meni aikansa. Campo del Moro oli ihan kiva, mutta ehkä olen nähnyt liikaa puistoja lähiaikoina, joten ei nyt oikein iskenyt. Jos haluaa nähdä vain yhden puiston Madridissa, niin suosittelen kyllä Retiroa ennemmin kuin tätä.

Palacio Real (kuvattuna Campo del Moron ainoalta sisäänkäynniltä, hih)

Campo del Moroa

Olinpas vallankumouksellinen ja laitoin kaksi kuvaa peräkkäin! En vain keksi enää tarpeeksi kirjoitettavaa joka väliin, ja kuvia on kuitenkin kiva olla. Kuitenkin, Campo del Moron lisäksi palatsin vieressä ovat Plaza de Oriente- ja Jardines de Sabatini -puistot. Nämä ovat pienempiä ja nopeasti läpikoluttuja, mutta kivoja myös. Sisältävät suihkulähteitä, pensaita, kukkaistutuksia ja tietenkin patsaita. Laitetaan nyt lopuksi yksi kuva patsaastakin, kun niitä oli siellä aika paljon. Tämä tietenkin se keskeisin patsas.

Filip IV:n patsas Plaza de Orientella

Parque del Retiro

Kun nyt päästiin puistoilun makuun, niin piti sitten heti sunnuntaina käydä katsastamassa toinenkin paikallinen puistikko. Alun perin ajatuksenani oli kyllä käydä Museo Reina Sofiassa, mutta se meni niin aikaisin kiinni, etten ollut vielä edes kunnolla herännyt siihen mennessä. Seuraava ideani oli käydä Pradon museossa, joka olisi ollut iltaan asti auki. En kuitenkaan saanut lähdettyä sinnekään, joten totesin, että ehkä nyt ei vain ollut museopäivä vaan puistopäivä, ja suuntasin Parque del Retiroon.

Alfonso XII:n pieni monumentti

Parque del Retiro ei ole kovin kaukana kotoa, joten hipsin sinnekin kävellen. Puisto on iso ja hieno. Saavuin puistoon Gran Vían suunnalta, joten melkein heti ensimmäisenä oli vastassa puiston isoin lammikko (kts. kuva 1), jonka vastarannalla oli puiston isoin monumentti (ehkä, niitä oli kyllä niin paljon, että saatoin missata jonkun). Kuten kuvasta ehkä huomaa, täälläkin sai soudella, mutta jätin tällä kertaa väliin, kun olin yksikseni liikenteessäkin.

Puistoa.

Muutaman tunnin sain kulutettua kävelemällä ympäriinsä. Välillä piti paikantaa kartasta, missä oli vielä jokin ennennäkemätön alue. Hienoja ne kaikki olivat, ja tosiaan erilaista patsasta oli joka nurkassa. Myös erilaisia rakennelmia ja istutuksia ja hämyistä metsätunnelmaa. Kiva puisto kokonaisuudessaan, huomattavan paljon kivempi kuin Casa de Campo. Ja mukavan viileä varjoisilta osiltaan.

Palacio de Cristal

Yksi lempparipaikoistani puistossa oli Palacio de Cristal, jonne pääsi sisällekin (siellä oli liukumäki). Sain myös sen edustalla ottaa erinäisiä kuvia muista turisteista (olin jotenkin suosittu kohde - ehkä se on seurausta siitä, että on yksin ja ottaa valokuvia?). Puisto oli muutenkin aika täynnä porukkaa. Selkeästi suosittu hengailupaikka, ja olihan vielä lämmin sunnuntaikin.

Hämyistä metsätunnelmaa.

Kotimatkaa en jaksanut enää kävellä, sillä olin loppujen lopuksi aivan puiston kauemmassa päädyssä. Noh, tuli sitten tutustuttua Menéndez-Pelayon matalakattoiseen metroasemaankin. Siellä oli oikeasti paikoin todella matala katto, minä vielä mahduin juuri ja juuri kulkemaan suorassa, mutta pään ja katon välissä ei ollut montaa senttiä.

Siinä olivat sitten viikon puistoseikkailut! Ehkä ensi kerralla jotain muuta juttua. Toivottavasti. Ellen rupea ravaamaan kaikkia puistoja läpi...

Casa de Campo

Lauantaina täälläkin oli vihdoin lämmintä! Tai siis helteistä - olen jo jotenkin liian samaistunut paikallisten ajattelutapaan, jonka mukaan 20 astetta on hyytävän kylmä. Vietin päivän osan kämppisteni kanssa Casa de Campossa, joka on suuri puistoalue heti vähän matkaa Madridin keskustasta länteen. Wikipedian mukaan lääniä on yli 1700 hehtaaria (huomaattehan, kuinka hyvin olen oppinut koulussa, ettei Wikipediaa pitäisi koskaan siteerata).

Geneerinen maisemakuva. Taustalla Plaza de Españaa.

Alueella on mm. huvipuisto ja eläintarha, mutta me vietimme päivämme lähinnä puiston itäosassa, paikallisen järven ympäristössä. Sielläkin kului aika ihan hyvin, ja viiden tunnin käveskelyn jälkeen ei ehkä olisi paljon muuta enää jaksanutkaan. Pitää joku toinen päivä palata tutustumaan muihinkin alueisiin.

Järvi ja rantaa

Järvellä sai vuokrattua soutuveneen tunniksi, ja mekin sitten kävimme soutelemassa. Soutaminen oli kivaa, ja järvellä oli muutenkin mukavan viileää verrattuna ympäröivään paahteeseen. Viilennystä auttoi vielä järven keskellä sijaitseva suihkulähde, jonka lähistölle soudettaessa tuli vähän kastuttua.

Soutelua järvellä. Kuvan henkilöt tuntemattomia.

Käveltyämme vähän kauemmas järven lähettyviltä eksyimme jonnekin paikalliselle niitylle, mutta lopulta sieltäkin selvittiin takaisin sivistyksen pariin. Aurinko paahtoi koko päivän, mutta jotenkin hämmentävästi en onnistunut palamaan. Yleensä kun tässä vaiheessa kesää olen jo ainakin kerran palanut pahasti. Ehkä täällä vaan muistaa paremmin käyttää aurinkorasvaa kuin kotona, missä sitten palaa aina salakavalasti jossain meren rannalla.