Kaksi kuukautta takana, yksi edessä?

Heh, jotenkin tuntuu siltä, että vasta kirjoitin vastaavanlaisen tekstin kesäkuun loppumisen kunniaksi. Mutta niin se vain aika kuluu (ja me sen mukana). Muistellaan nyt siis hetki heinäkuutakin, kun sekin kerran meni jo loppumaan. Tekstin kuvituksena erinäisiä turistinähtävyyksiä. Kuvat ovat aika vanhoja jo, ja ne ovat vain odottaneet jotain tilaisuutta päästä koristamaan blogiani.

Fuente de Cibeles ja Palacio de Comunicaciones

Kun heinäkuu alkoi, täällä oli paikallinen homoviikonloppu täydessä vauhdissa. Viikonloppu oli aika pimeä, mutta sen jälkeen meno vähän rauhoittui, kun ne kaikki vanhat kämppikset muuttivat pois. Aluksi olikin vähän surkeaa, kun ensimmäiset uudet kämppikset eivät oikein vakuuttaneet, ja täällä oli kovin hiljaista. Sittemmin onneksi on tullut uusia kivojakin tyyppejä, tympeimmät tyypit ovat muuttaneet pois ja olen ehkä tottunut loppuihin. Nykyään on taas ihan kiva hengailla kämppisten kanssa.

Tosiaan pari viikkoa sitten intialainen kämppikseni muutti myös pois ja jäin paikan ainoaksi tytöksi. Olin stalkannut jostain paperista, että kuun lopulla saisin uuden huonekaverin, ja vaikka onkin kivan leveää asustella yksin huoneessa, odotin ihan innoissani uutta seuraa. Noh, eilen sitten uusi kämppis tuli, mutta ei se ollutkaan tyttö, joten se sijoitettiin toiseen huoneeseen. Asun siis yhä yksin huoneessani, eikä ainakaan lähiaikoina kuulemma ole tulossa uusia tyyppejä. Vähän harmi.

Tulen kyllä ihan hyvin toimeen kaikkien näiden poikienkin kanssa, mutta aina välillä tunnen oloni vähän ulkopuoliseksi. Jotenkin minua ei esim. inspiroi hillua parvekkeella huutelemassa vastapäisen talon tytöille, heh. Noh, onneksi vastapainoksi saan tuntea itseni välillä todella tärkeäksi. Yksi kämppis ei melkein koskaan pidä avaimiaan mukanaan, koska minä voin aina avata oven, heh. Joskus tuntuu myös siltä, että olen ainoa, joka osaa heittää roskiksen ulos tai osaa kuivata suihkun lattian (sen jälkeen, kun muut ovat käyneet suihkussa; itse en ymmärrä, miten sen lattian edes saa niin märäksi, jos suihkuttelee vain siellä suihkukopissa). En nyt ehkä oikeasti ole ihan näin katkeroitunut, mutta välillä ei vain voi ymmärtää.

Puerta de Alcalá

Heinäkuussa turisteilu on jäänyt vähän vähäiseksi. Toki kävin siellä Barcelonassa, mutta Madridissa ei ole enää oikein jaksanut talsia kameran kanssa kuvailemassa ties mitä portteja (ohessa esimerkkejä). Pitää yrittää ryhdistäytyä nyt elokuussa, että saisi katsastettua loputkin huomattavat paikat ennen kotiinpaluuta.

Töissä on mielenkiintoisempaa kuin ennen, kun pomoni/mikälie vastaava palasi kolmen viikon lomaltaan ja sain taas vähän töitäkin. Opin kyllä siinä kolmen viikon aikana hyvin lusmuilemaan netissä koko päivän, joten nyt on vähän vaikeuksia keskittyä täysipainotteisesti töihin. Enkä kyllä uskallakaan, sillä todennäköisesti nykyisen hommani loputtua olen taas ilman töitä, joten parempi tehdä vain hissukseen, ettei tule eteen taas totaalista tylsistymistä. Työajatkin tosiaan muuttuivat kuun vaihteessa inhimillisemmiksi, ja pääsen kotiin jo kolmelta. Nykyään on hämmentävän paljon vapaa-aikaa, ja päiväunetkin voi nukkua jo ennen iltaa. Lounas tosin on siirtynyt entistä myöhäisemmäksi, kun syön vasta, kun pääsen kotiin joskus neljän aikoihin. Onneksi voin aina hyväksikäyttää työpaikan karkki/voileipä-automaattia, jos rupeaa liikaa nääntymään. Kesän tavoitteena on testata jokaista tuotetta vähintään kerran. Olen jo melkein saavuttanut tavoitteen, vaikka usein ostankin tylsästi samoja voileipiä.

Puerta de Toledo

Lopuksi saatte vielä nauttia eräästä musiikillisesta helmestä, jonka "vahingossa" "unohdin" edellisestä kirjoituksestani. Ensimmäistä kertaa tämän kuullessani mietin lähinnä, että kaikenlaista roskaa sitä soitetaankin. Sittemmin osa kämppiksistä kehitti jonkin fiksaation tätä kohtaan, ja nykyään ei voi viettää päivääkään kuulematta tätä. Valitettavasti samat kämppikset keksivät myös jossain vaiheessa, että tämän soittaminen täysillä olohuoneessa on loistavan dramaattinen tapa herättää minut, kun yritän viattomasti nukkua päiväunia illalla. Noh, suhteeni biisiin on kaiken tämän yliannostuksen jälkeen muuttunut melkein positiiviseksi. Onhan kappaleessa sentään sanomaa! Saa sitten taas kommentoida, jos video ei näy. Ette kyllä menetä juuri mitään, vaikkette näkisi sitä.



Toivotaan elokuulta parempaa musiikkia, uusia kivoja kämppiksiä, enemmän turisteilua ja tietenkin lisää kivoja hetkiä! Kolme kuukautta takana, nolla edessä -postauksen voin sitten kirjoittaa hyisestä Suomesta, hih.

Kuukausi takana, kaksi edessä!

Kun lähdin kotoa toukokuun lopulla, ei oikeastaan yhtään huvittanut lähteä. Mitä lähempänä lähtö oli, sitä enemmän ahdisti. En nyt sentään kuitenkaan siinä vaiheessa enää ruvennut perumaan mitään, sillä toivoin hartaasti, että ehkä matka on sittenkin kiva, vaikkei siltä juuri silloin tuntunutkaan. Onneksi aivan viimeisinä päivinä ennen lähtöä ei enää kerennyt hirveästi ahdistumaan, sillä oli niin kiire hoitaa kaikkia järjestelyjä. Ja ennen kuin huomasinkaan, olin siellä lentokentällä ja tarpeeksi hermostunut kaikesta lentämiseen liittyvästä, etten oikeastaan osannut ajatellakaan palaavani kotiin vasta kolmen kuukauden kuluttua.

Kun sitten olin saapunut Madridiin, ja minua kuljetettiin autolla kohti uutta kämppääni, tajusin, että täällä sitä nyt sitten ollaan. Gran Víalle ensimmäistä kertaa tullessani katselin hämmentyneenä ympärilleni ja mietin, että ehkä täällä voi sittenkin asua ja elää. Vuokrasopimukseen liittyi vaikka kuinka paljon sääntöjä siitä, kuinka mitään ei oikeastaan saa tehdä ainakaan öisin. Allekirjoittaessani papereita mietin, että ehkä täällä sitten ainakin on rauhallista. Kun toisena yönäni en saanut kunnolla nukuttua, sillä kämppikset pitivät jotain bileitä, tajusin olleeni ehkä liian suomalainen ja ottaneeni kaiken liian kirjaimellisesti. Muutenkin ajatukseni nukkuma-ajoista olivat erittäin epäsopivia Madridin elämäntyyliin. Madridissa ei nukuta.

Elämä täällä onkin aika rankkaa. Aamulla pitää herätä seitsemältä, että ehtii töihin noin klo 8.30. Kotiin pääsee lähtemään sitten noin klo 18.30, ja kotona olen yleensä seitsemän ja kahdeksan välillä. Ennen otin yleensä töihin evääksi vain jotain leipää ja söin sitten illalla kotona enemmän, mutta sittemmin vaihdoin taktiikkaa päinvastaiseksi, sillä kaikki muutkin syövät töissä aina jotain lämmintä ruokaa. Kuitenkin, nykyään yleensä kotiin tultuani menen suoraan nukkumaan ja herään sitten joskus yhdentoista aikaan. Kämpän sosiaalinen elämä on parhaimmillaan silloin, kun osa rupeaa syömään päivällistään ja muutkin ilmaantuvat jostain. Itse en ole vieläkään ymmärtänyt moista yösyömistä. Nukkumaan menen sitten ennemmin tai myöhemmin, yleensä myöhemmin. Onneksi elämä helpottuu nyt, kun töissä siirrytään heinä- ja elokuuksi kesäaikaan, jolloin 9 tunnin päivät muuttuvat vain 7-tuntisiksi.

Nyt, kun kuu vaihtuu, on paljon kämppiksiäkin vaihtumassa. Pari lähti jo ja osa häipyy nyt viikonloppuna. Minustakin tuntuu siltä, että eletään lopun aikoja, sillä tykkään kaikista kämppiksistäni paljon. Toivottavasti uudet kämppikset ovat edes melkein yhtä kivoja. On oikeastaan aika hämmentävää, kuinka paljon sitä kiintyykään ihmisiin vain kuukaudessa. Tietenkin, kun ei etukäteen tuntenut maasta yhtään ketään, niin oli vähän pakkokin.

Tällä hetkellä ei yhtään edes huvita ajatella kotiinpaluuta. Täällä on sairaalloisen kuuma joka päivä (ensi viikolla vähän viilenee ja päästään jo melkein 30 asteeseen!), mutta siihenkin tottuu. On hassua, kun aamulla tulee välillä vilu, kun on vasta 25 astetta. Ensimmäinen kuukausi Madridissa on ollut ihana, toivottavasti kaksi seuraavaa ovat yhtä kivoja. Sitten koittaakin jo surkea paluu kotiin ja opiskelemaan, mutta ehkä tänne vielä joskus pääsee takaisin.

Viimeisin viikko on ollut ehkä tämänastisista hämmentävin. Toivotaan, että se myös jää hämmentävimmäksi, vaikka kaikesta hämmentävyydestä johtuen olen ehkä taas oppinut katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Hihi, on aina hienoa kirjoittaa jostain tärkeästä erittäin kiertelevästi, niin ettei kukaan lukija oikeastaan tiedä, mistä puhun ja mitä väliä sillä on. Loppuun vielä yksi kiva biisi, kiitos lukemisesta!



(Videon näkyvyydestä Suomessa ei ole mitään havaintoa. Saa kommentoida, jos ei näy, niin etsin toisen version, joka ei myöskään välttämättä näy!)

... por la espina dorsal de la Gran Vía
derrapa una sirena de la policía!

Töitä

Oikeastaanhan olen Madridissa lähinnä tekemässä töitä, joten omistetaan nyt tällekin (huomattavan suurelle) osa-alueelle ainakin nyt yksi postaus.

Firma, jossa työskentelen, on nimeltään Indra Software Labs. Työpaikkani on muutaman kilometrin asunnostani etelämpänä, lähellä Méndez Álvaron metroasemaa. Istun töissä kuuden hengen avokonttorissa, ja työtehtäviini on tähän mennessä kuulunut erilaisten artikkelien lukemista (englanniksi ja espanjaksi).

Työpaikka. Suihkulähde näyttää paremmalta muista suunnista!

Työajat sitten ovatkin jo oma lukunsa. Menen töihin aamulla yhdeksäksi ja pääsen illalla seitsemältä. Klo 12-13 on yksi tauko ja klo 15-16 lounastunti. Perjantaisin saa lähteä jo kolmelta, jolloin ruokatunti siirtyy kotisuoritteiseksi. Yleensä jo päivän ensimmäisen tauon aikaan minulla on hirveä nälkä, mutta yritän sinnitellä, jos vaikka jossain vaiheessa sopeutuisin täkäläisiin ruoka-aikoihin. Yleensä myös seitsemältä olen jo niin väsynyt, ettei mitkään maisemakierrokset oikein innosta, vaan raahaudun suorinta tietä (ruokakaupan kautta) kotiin.

Mitenkään edelliseen liittymättä: yritin myös tässä sopeutua täkäläisen kraanaveden juomiseen, sillä kaikkien lähteiden mukaan se on ihan juomakelpoista. Kaikkien lähteiden mukaan myös paikalliset eivät juo sitä, mutta se nyt ei tietenkään vielä merkitse mitään. Noh, join sitä sitten yhden pullollisen, ja se maistui lähinnä kloorilta. Ehkä pitäydyn niissä pullotetuissa juomissa sittenkin, sillä en välttämättä halua sopeutua siihen, että vesi maistuu kloorilta.

Työpaikan vieressä on iso leffateatteri. En ole käynyt.

On muuten ollut myös hauska lukea, kuinka Suomessa on menossa jokin hirveä helleaalto. Täällä puolestaan on ollut lähinnä kylmä; eilen satoi vettä ja oli ehkä 15 astetta lämmintä. Noh, ensi viikolla tämän pitäisi normalisoitua.