The Barcelona Tales, osa V: Estadi Olímpic, Plaça d'Espanya ja paluu

Sunnuntaina oli tarkoitus herätä aikaisin, mutta lopulta pääsimme liikkeelle vasta kymmenen aikoihin. Hostelli oli myös luovutettava puoleenpäivään mennessä, joten päivän turistikierroksen joutui tekemään raahaten mukanaan kaikkia tavaroitaan. Päivän ensimmäinen etappimme oli Parc del Mirador, jonne emme kyllä koskaan päässeet. Tämäkin oli siis jonkin mäen huipulla, ja lähdimme kiipeämään mäelle ilmeisen väärältä puolelta, jolloin vastaan tuli lopulta vain umpikuja. Päästyämme takaisin alas ei jotenkin enää huvittanut etsiä parempaa reittiä mäelle, vaan sivuutimme kukkulan suosiolla. Jatkoimme taivallusta samoilla seuduilla ja toki kiipesimme lopulta toiselle kukkulalle, sillä ilmeisesti jok'ikinen nähtävyys tässä kaupungissa sijaitsee jossain korkeuksissa. Tykkään oikeastaan Madridin tasaisuudesta enemmän.

Estadi Olímpic

Seuraavaksi, päästyämme sinne seuraavalle mäelle, törmäsimme erinäisiin puistoihin. Ne olivat kaikki ihan kivoja, mutta eivät nyt mitään kovin ihmeellisiä. Tietenkin, koska olimme jälleen jossain vuoristossa, sieltä oli hyvät näkymät kaupungin ylle. Puistojen jälkeen oli vuorossa Estadi Olímpic (olympiastadion, jos tämä ei ollut arvattavissa). Se oli hieno paikka myös, arvostin ehkä enemmän kuin sitä lauantaista jalkapallokenttää. Sinnekin olisi ehkä päässyt sisälle, mutta hortoilimme jälleen vain ulkopuolella. Aikaa nyt kuitenkin oli rajoitetusti, sillä paluubussimme lähti jo klo 15.30.

Olympiastadionin jälkeen oli vuorossa lisää puistoja ja lopulta tavoittelemamme museo (Museu Nacional d'Art de Catalunya), jonka pihalta oli ehkä parhaat näkymät kaupungille, hienolle isolle suihkulähteelle ja paikalliselle Plaza de Españalle, Plaça d'Espanyalle. Plaça d'Espanyan kautta tietenkin kulki paikallinen Gran Vía. (Tajusin vasta, etten olekaan koskaan kirjoittanut tänne mitään Plaza de Españasta, hehheh. En olekaan käynyt siellä kuin n kertaa. Tietämättömille tiedoksi, että se on siis puisto yms. alue Madridissa, ja Gran Vía päättyy sinne.) Hieno iso suihkulähde on nimeltään Font Màgica de Montjuïc, ja ilmeisesti illalla siihen liittyy jokin musiikki+valo -show. Keskellä päivää tätä ei tietenkään ollut, joten tuli sitten sekin missattua.

Museu Nacional d'Art de Catalunya

Näkymä museon pihalta Plaça d'Espanyalle

Tässä vaiheessa kello alkoi olla jo kaksi, joten otimme metron ja suunnan kohti bussiasemaa. Bussi lähti klo 15.30 ja oli perillä Madridissa noin klo 23.50. Mukavat 8 tuntia siis taas matkustusta, ja tällä kertaa vielä illalla, joten koko matkaa ei voinut nukkua. Nukuin kyllä aluksi pari tuntia, sillä olin jälleen kaikesta kävelystä väsynyt. Sitten luin kirjaa, kunnes tuli liian pimeää, ja loppumatkan kuuntelin musiikkia ja torkuin. Selvittiin silti siitäkin! Nukkumaan pääsin joskus yhden aikaan, ja sitten taas maanantaina oli herätys klo 7. Olo ei ehkä ollut kovin rentoutunut kaiken tämän jälkeen, mutta kiva reissu kuitenkin. Madridissa ehtii taas nukkua! Ainakin välillä.

The Barcelona Tales, osa IV: Sagrada Família ja ranta

Päivän Gaudí-annos ei tietenkään jäänyt Parc Güelleen, vaan seuraavaksi otimme suunnan kohti kaupungin tärkeintä maamerkkiä (ainakin tällaisen tietämättömän turistin näkökulmasta), varmaan maailman kuuluisinta vielä rakenteilla olevaa rakennusta, Sagrada Famíliaa. Metroasemat olivat huonosti sijoittuneita, joten kävelimme koko matkan sinne. Tässä vaiheessa ei jotenkin enää huvittanut kävellä, mutta se oli vain kestettävä. Sagrada Família oli hieno. Se oli hämmentävän iso ja korkea ja upea. Emme käyneet kyllä sielläkään sisällä, sillä enää ei olisi jaksanut lisäkävelyä.

Sagrada Família

...ja sama toiselta puolelta

Tarpeeksi Sagrada Famíliaa ihailtuamme otimme metron hostellille. Kello oli jotain neljä, ja itse kukin oli aika kuollut jo tässä vaiheessa. Vieläkään ei kuitenkaan ollut aikaa nukkua, sillä piti ehtiä rannalle ennen, kuin aurinko laskee. Kuvittelimme majoittuneemme lähelle rantaa, mutta oikeasti sinne sitten olikin taas vähän pidempi kävelymatka. Meri toki oli suht lähellä, mutta itse biitsi ei. Saimme kuitenkin taivallettua sinne asti. Ranta oli täynnä ihmisiä, mutta kyllä sinne sentään vielä sekaan mahtui. Myös erinäisiä kaupustelijoita suorastaan vilisi rannalla. Kiinalaisia kaupustelijoita myymässä kaljaa ja vettä nyt on Madridissakin joka puistossa, mutta täällä olisi voinut ostaa ties mitä erinäistä syötävää ja hierontaakin. En ostanut mitään, jos jäitte miettimään. Kävin muuten vasta nyt varmaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna uimassa meressä. Välimeri oli virkistävän kylmähkö ja suolainen. Pakollisen uintisession jälkeen saattoikin sitten lopulta vain maata paikoillaan ja torkkua pari tuntia.

Kristoffer Kolumbus pylvään päässä

Nättiä maisemaa

Paatteja ja merta

Illalla kävimme vielä käveskelemässä ympäristössä ja ihailemassa maisemia. Barcelonassa muuten kaikki tuntuivat pyöräilevän. Pyöriä olisi voinut vuokrata monesta paikasta kadun varresta, ja jopa pyöräteitä oli joka puolella. Ehkä joskus taisin mainitakin, että Madridissa kukaan ei pyöräile, joten tämä oli kyllä ihan positiivinen eroavaisuus. Paluumatkalla hostellille minulle muuten tultiin kahteen otteeseen myymään huumeita. Ei ole tätäkään ennen sattunut. Onneksi ala-asteen tehokas huumevalistus oli vielä kirkkaana mielessäni, ja osasin sanoa kiltisti "no, gracias" myyjille! Nukkumaan päästiin hämmentävän aikaisin, jo kymmeneltä. Ehkä se oli ihan odotettavaakin koko päivän ravaamisen jälkeen.

The Barcelona Tales, osa III: Parc Güell

Camp Noun jälkeen jatkoimme hyvin alkanutta metroilua ja matkasimme kohti Parc Güellea, joka on tunnettu puisto täynnä Gaudí-luomuksia. Matka metroasemalta puistoon alkoi viattomasti, ja seurasimme onnellisesti opasteita. Kunnes vähän matkan kävelyn jälkeen vastassamme oli nuoli vasemmalle. Käännös vasemmalle - ja edessä oli loputtomasti liukuportaita? Liukuportaiden jälkeen oli vuorossa portaatonta jyrkkää ylämäkeä, sitten lisää liukuportaita ja lopuksi tavallisia portaita. Kukaan ei ollut kertonut minulle, että puisto on jonkun Barcelonan korkeimman vuoren huipulla!

Tästä se lähtee.

Puistoon päästyämme tietenkin jatkoimme vielä taivallusta ylöspäin, kohti korkeinta kohtaa. Siellä oli vielä jokin Golgata-henkinen monumentti, jonka huipulle piti tietenkin kiivetä, vaikka mitään turvakaiteita ei tietenkään ollut ja tippuminen horjahtamalla olisi ollut enemmän kuin todennäköistä. Siellä sitten seisoin vähän aikaa kauhusta jäykkänä (kaukana reunasta), kunnes sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja hoiperreltua takaisin alas. Olin nääntynyt kaiken sen kävelyn jälkeen, puistossa oli tukalan kuuma ja joku soitti vielä didgeridoota. Tunnelma oli lievästi psykedeelinen.

Tuolla oltiin!

Näkymä tasanteelle

Huipulta hipsimme sitten hiljalleen kohti muuta puistoa. Siellä sitten lopulta olivat ne kaikki ihmiset, joita ei aamulla näkynyt missään. Tai lähinnä turistit - sittemmin kaikki paikat olivat täynnä turisteja. Madridissa niitä on paljon vähemmän, mikä on oikeastaan paljon kivempaa. Tykkään olla uniikki! Gaudín luomukset olivat makeita. En ole silti ihan varma, olivatko ne kaiken sen kiipeämisen arvoisia (no olivat ne). Varsinkin, kun ehkä se kuuluisin lisko oli niin ympäröity turisteilla, ettei sitä oikein pystynyt kunnolla ihailemaan. Yritin täsmävalokuvata sitä aina silloin, kun edellinen turisti oli juuri ottanut kätensä pois sen suusta eikä seuraava ollut vielä ehtinyt poseerausasentoon. Ne olivat vaikeita aikoja.

Talo

Paras otos liskosta. Yritin parhaani.

Näistä hassuista paikannimistä tulikin mieleeni, että Barcelonassahan tosiaan puhutaan katalaania eikä espanjaa. Aika paljon ne kyllä muistuttavat toisiaan, ja jopa minun espanjantaidoillani kykeni ottamaan selkoa katalaaniksi kirjoitetuista teksteistä. Ja toki yleensä kaikki oli kirjoitettu molemmilla kielillä, vähän niin kuin Suomessa kaikki pitää aina kirjoittaa ruotsiksi. Paikallisille oma kieli on ilmeisen tärkeä, enkä kyllä sinänsä ihmettele, jos niille espanja on vähän kuin ruotsi meille. Kuka sitä nyt ruotsia haluaisi puhua.

The Barcelona Tales, osa II: Las Ramblas ja Camp Nou

Puiston kierrettyämme jatkoimme matkaamme kohti Las Ramblasia ja syvintä keskustaa. Sielläkään ei ollut juuri ketään, vaikka kello oli jo vaikka mitä. Mikään paikkakaan ei juuri ollut auki, joten ostimme sämpylää ja mehua jostain paikallisesta kioskista ja söimme aamiaisen kadulla. Alun perin suunnitelmissamme oli ollut olla ottamatta hostellia ja valvoa ainoa yömme Barcelonassa, mutta aamulla väsyneenä totesimme hostellin olevan ehkä sittenkin ihan kiva ratkaisu. Kiersimme muutaman paikan, kunnes löytyi yksi, jossa oli tilaa ja joka oli tarpeeksi halpa. Halpa se kyllä sitten olikin, 15e/henkilö. Tosin nukuimme nelistään kahden hengen huoneessa, sillä neljän hengen huone olisi ollut jopa 25e/hlö, hihi. Huoneessa oli kaksi sänkyä: yksi yhden hengen ja yksi parisänky. Minä sain yhden hengen sängyn ja pojat jakoivat kolmistaan parisängyn. Jotain hyötyä siis siitäkin, että olin porukan ainoa tyttö. Hostellimme oli ihan La Ramblan vieressä, joten luonnollisesti en sitten ottanut tästä hienosta ja kuuluisasta kadusta ainuttakaan kuvaa. Noh.

Hostellimme. Hienointa paikassa oli nimi, josta tuli mieleen River Phoenix, hihi.

Kun olimme saaneet majoitusasian kuntoon, oli aika tehdä päivän reittisuunnitelmia. Kaikilla oli jotain intressejä nähdä eri asioita, mutta onneksi kellään ei ollut liikaa toiveita, joten kaikki oli jopa toteutettavissa. Päivän ensimmäiseksi (suunnitelluksi) kohteeksi valikoitui Camp Nou, joka siis on FC Barcelonan kotistadion. Aloitimme sieltä, sillä se oli eniten kuusessa. Matkalla tutustuimme myös Barcelonan metroon, joka oli oikeastaan aika samanlainen kuin Madridinkin. Ne olivat vieläpä nimenneet puolet asemistaan samoin kuin Madridissa (kuin myös kaduista ja muista paikoista; melkein kävimme tutustumassa paikalliseen Gran Vía 64:ään) , joten oli harvinaisen kotoisa tunnelma. Yhden matkan metrolippu oli tosin kalliimpi ja 10 matkan halvempi.

Camp Nou

Geneerinen jalkapalloilijapatsas

Emme käyneet sisällä stadionilla, sillä sisäänpääsy olisi ollut suht kallis ja seurueen innokkaimmat futisfanaatikot olivat onneksi käyneet jo katsastamassa vastaavan stadionin Madridissa. Hengailimme siis vain ulkopuolella sekä tietenkin erinäisissä krääsäkaupoissa ja myös virallisessa kaupassa. Virallisessa kaupassa näin muuten ensimmäistä kertaa Espanjassa muita suomalaisia. Hämmennyin aivan täysin, kun kuulin jonkun puhuvan suomea lähistöllä. Tietenkin menin sitten heti kertomaan niille, kuinka hienoa on kuulla jonkun puhuvan suomea, kun en ole kuullut sitä pitkään aikaan. Ne vastasivat minulle jotain tyyliin "joo", hymyilivät hermostuneesti ja ehkä pitivät minua vähän outona. Pitää ensi kerralla muistaa käyttäytyä suomalaisemmin ja tyytyä vain mulkoilemaan vihaisesti muita suomalaisia. Virallisessa kaupassa kaikki oli harvinaisen kallista, joten en ostanut mitään. Mietin muutenkin, että jos päädyn ostamaan jotain futiskrääsää, niin hankin sen kyllä Madridista. En kannata oikein mitään joukkuetta, mutta jos sitä kerran Madridissa asutaan, niin ei ehkä pidä aloittaa Barcelonan kannattamista. Jos se ei siis ollut itsestäänselvää, niin nämä dissaavat ahkerasti toisiaan.

The Barcelona Tales, osa I: Matka ja Parc de la Ciutadella

Barcelona. Nätti merenrantakaupunki, joka tuntui päivä päivältä houkuttelevammalta vaihtoehdolta Madridin tukahduttavalle kuumuudelle. Merta, rantaa, Gaudí, La Rambla - siinä sitten olikin ehkä kaikki, mitä tiesin paikasta etukäteen. (Kannattaa tosin huomioida, että Madrid-tietouteni rajoittui ennen siihen, että se on Espanjan pääkaupunki ja sijaitsee sisämaassa)

Viime viikonloppuna sitten lopulta päätimme käydä Barcelonassa. 'Me' tarkoittaa tässä tapauksessa minua sekä kolmea kämppistäni (slovenialainen, intialainen ja aiemmin saapunut puolalainen poika). Jotenkin tuntuu, että käyn aina kaikkialla 'kolmen kämppiksen' kanssa, mutta hassuinta tässä on se, että kokoonpano on yleensä aina eri. Kuitenkin, matkustimme Barcelonaan yöbussilla. Bussi lähti joltain Madridin geneeriseltä bussiasemalta (Avenida de América) klo 23.00 perjantai-iltana. Perillä Barcelonan geneerisellä bussiasemalla (Barcelona Nord) oltiin vähän ennen seitsemää lauantaiaamuna. Etukäteen ajattelin, etten pysty nukkumaan ollenkaan bussissa, mutta sekin sitten sujui lopulta ihan hyvin. Tietenkin heräilin vähän väliä, mutta nukahdin sentään melkein heti aina uudestaan. Yöllä oli kyllä hämmentävän kylmä. Onneksi olin etukäteen tutustunut Barcelonan hyytävään sääennusteeseen (28-29 astetta!) ja osannut varata mukaan pitkähihaisen paidan. Myönnettäköön, etten kyllä käyttänyt sitä Barcelonassa, mutta se pelasti minut jäätymiseltä bussimatkalla.

Arc de Triomf

Kun saavuimme Barcelonaan, missään ei ollut ketään. Tämä saattaa tietenkin johtua kellonajasta, mutta kyllä nyt Madridissa sentään lauantaiaamuna klo 7 on täysi vilske käynnissä. Ei voi ymmärtää tällaista. Turisteilumme Barcelonassa alkoi paikantamalla itsemme kartalta ja ottamalla suunnan paikallisen riemukaaren kautta jotakuinkin kohti Las Ramblasia. Harhauduimme tosin heti alkuun Parc de la Ciutadella -nimiseen puistoon, joka oli oikeastaan tosi kiva paikka. Wikipedian mukaan puisto on aina täynnä turisteja, mutta ei siellä kyllä ketään ollut! Kannattaa olla liikkeellä siis kukonlaulun aikaan, niin voi nauttia rauhaisasta puistotunnelmasta ihan keskenään. Valokuvailu oli tosin vähän vaikeaa vielä niin varhaisessa aamuauringossa.

Parc de la Ciutadellan upea suihkulähde

Lisää puistoa, feat. paikallinen lätäkkö