Päivän Gaudí-annos ei tietenkään jäänyt Parc Güelleen, vaan seuraavaksi otimme suunnan kohti kaupungin tärkeintä maamerkkiä (ainakin tällaisen tietämättömän turistin näkökulmasta), varmaan maailman kuuluisinta vielä rakenteilla olevaa rakennusta, Sagrada Famíliaa. Metroasemat olivat huonosti sijoittuneita, joten kävelimme koko matkan sinne. Tässä vaiheessa ei jotenkin enää huvittanut kävellä, mutta se oli vain kestettävä. Sagrada Família oli hieno. Se oli hämmentävän iso ja korkea ja upea. Emme käyneet kyllä sielläkään sisällä, sillä enää ei olisi jaksanut lisäkävelyä.
 |
| Sagrada Família |
 |
| ...ja sama toiselta puolelta |
Tarpeeksi Sagrada Famíliaa ihailtuamme otimme metron hostellille. Kello oli jotain neljä, ja itse kukin oli aika kuollut jo tässä vaiheessa. Vieläkään ei kuitenkaan ollut aikaa nukkua, sillä piti ehtiä rannalle ennen, kuin aurinko laskee. Kuvittelimme majoittuneemme lähelle rantaa, mutta oikeasti sinne sitten olikin taas vähän pidempi kävelymatka. Meri toki oli suht lähellä, mutta itse biitsi ei. Saimme kuitenkin taivallettua sinne asti. Ranta oli täynnä ihmisiä, mutta kyllä sinne sentään vielä sekaan mahtui. Myös erinäisiä kaupustelijoita suorastaan vilisi rannalla. Kiinalaisia kaupustelijoita myymässä kaljaa ja vettä nyt on Madridissakin joka puistossa, mutta täällä olisi voinut ostaa ties mitä erinäistä syötävää ja hierontaakin. En ostanut mitään, jos jäitte miettimään. Kävin muuten vasta nyt varmaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna uimassa meressä. Välimeri oli virkistävän kylmähkö ja suolainen. Pakollisen uintisession jälkeen saattoikin sitten lopulta vain maata paikoillaan ja torkkua pari tuntia.
 |
| Kristoffer Kolumbus pylvään päässä |
 |
| Nättiä maisemaa |
 |
| Paatteja ja merta |
Illalla kävimme vielä käveskelemässä ympäristössä ja ihailemassa maisemia. Barcelonassa muuten kaikki tuntuivat pyöräilevän. Pyöriä olisi voinut vuokrata monesta paikasta kadun varresta, ja jopa pyöräteitä oli joka puolella. Ehkä joskus taisin mainitakin, että Madridissa kukaan ei pyöräile, joten tämä oli kyllä ihan positiivinen eroavaisuus. Paluumatkalla hostellille minulle muuten tultiin kahteen otteeseen myymään huumeita. Ei ole tätäkään ennen sattunut. Onneksi ala-asteen tehokas huumevalistus oli vielä kirkkaana mielessäni, ja osasin sanoa kiltisti "no, gracias" myyjille! Nukkumaan päästiin hämmentävän aikaisin, jo kymmeneltä. Ehkä se oli ihan odotettavaakin koko päivän ravaamisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti