sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

The Barcelona Tales, osa II: Las Ramblas ja Camp Nou

Puiston kierrettyämme jatkoimme matkaamme kohti Las Ramblasia ja syvintä keskustaa. Sielläkään ei ollut juuri ketään, vaikka kello oli jo vaikka mitä. Mikään paikkakaan ei juuri ollut auki, joten ostimme sämpylää ja mehua jostain paikallisesta kioskista ja söimme aamiaisen kadulla. Alun perin suunnitelmissamme oli ollut olla ottamatta hostellia ja valvoa ainoa yömme Barcelonassa, mutta aamulla väsyneenä totesimme hostellin olevan ehkä sittenkin ihan kiva ratkaisu. Kiersimme muutaman paikan, kunnes löytyi yksi, jossa oli tilaa ja joka oli tarpeeksi halpa. Halpa se kyllä sitten olikin, 15e/henkilö. Tosin nukuimme nelistään kahden hengen huoneessa, sillä neljän hengen huone olisi ollut jopa 25e/hlö, hihi. Huoneessa oli kaksi sänkyä: yksi yhden hengen ja yksi parisänky. Minä sain yhden hengen sängyn ja pojat jakoivat kolmistaan parisängyn. Jotain hyötyä siis siitäkin, että olin porukan ainoa tyttö. Hostellimme oli ihan La Ramblan vieressä, joten luonnollisesti en sitten ottanut tästä hienosta ja kuuluisasta kadusta ainuttakaan kuvaa. Noh.

Hostellimme. Hienointa paikassa oli nimi, josta tuli mieleen River Phoenix, hihi.
Kun olimme saaneet majoitusasian kuntoon, oli aika tehdä päivän reittisuunnitelmia. Kaikilla oli jotain intressejä nähdä eri asioita, mutta onneksi kellään ei ollut liikaa toiveita, joten kaikki oli jopa toteutettavissa. Päivän ensimmäiseksi (suunnitelluksi) kohteeksi valikoitui Camp Nou, joka siis on FC Barcelonan kotistadion. Aloitimme sieltä, sillä se oli eniten kuusessa. Matkalla tutustuimme myös Barcelonan metroon, joka oli oikeastaan aika samanlainen kuin Madridinkin. Ne olivat vieläpä nimenneet puolet asemistaan samoin kuin Madridissa (kuin myös kaduista ja muista paikoista; melkein kävimme tutustumassa paikalliseen Gran Vía 64:ään) , joten oli harvinaisen kotoisa tunnelma. Yhden matkan metrolippu oli tosin kalliimpi ja 10 matkan halvempi.

Camp Nou
Geneerinen jalkapalloilijapatsas
Emme käyneet sisällä stadionilla, sillä sisäänpääsy olisi ollut suht kallis ja seurueen innokkaimmat futisfanaatikot olivat onneksi käyneet jo katsastamassa vastaavan stadionin Madridissa. Hengailimme siis vain ulkopuolella sekä tietenkin erinäisissä krääsäkaupoissa ja myös virallisessa kaupassa. Virallisessa kaupassa näin muuten ensimmäistä kertaa Espanjassa muita suomalaisia. Hämmennyin aivan täysin, kun kuulin jonkun puhuvan suomea lähistöllä. Tietenkin menin sitten heti kertomaan niille, kuinka hienoa on kuulla jonkun puhuvan suomea, kun en ole kuullut sitä pitkään aikaan. Ne vastasivat minulle jotain tyyliin "joo", hymyilivät hermostuneesti ja ehkä pitivät minua vähän outona. Pitää ensi kerralla muistaa käyttäytyä suomalaisemmin ja tyytyä vain mulkoilemaan vihaisesti muita suomalaisia. Virallisessa kaupassa kaikki oli harvinaisen kallista, joten en ostanut mitään. Mietin muutenkin, että jos päädyn ostamaan jotain futiskrääsää, niin hankin sen kyllä Madridista. En kannata oikein mitään joukkuetta, mutta jos sitä kerran Madridissa asutaan, niin ei ehkä pidä aloittaa Barcelonan kannattamista. Jos se ei siis ollut itsestäänselvää, niin nämä dissaavat ahkerasti toisiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti