Ricardo ja Eduardo

Kun sain vanhan läppärini syksyllä 2006, nimesin sen Portugalin jalkapallomaajoukkueen ykkösmaalivahdin mukaan Ricardoksi. Ricardo voi hyvin ja kävi vain kerran takuuhuollossa, kun pari näppäintä irtoili näppäimistöstä. Takuun päättymisen jälkeenkin tosin pari näppäintä on irtoillut, mutta ei mitään sen vakavampaa. Kaikki sujui siis verrattain onnellisesti, kunnes viime viikon keskiviikkona Ricardo päätti sanoa sopimuksensa irti. Näyttö rupesi käyttäytymään omituisesti. Se oli samaan aikaan reunoilta ylivalottunut ja keskeltä epämääräisen mustan kuvion peitossa. Parin päivän omituisuuden jälkeen tämäkin toimivuus katosi ja jäljellä oli enää vaihtoehtoisesti kokonaan valkoinen tai säröinen mustavalkoinen kuva.

RICARDO

Olen siis joutunut viettämään kokonaisen viikon ilman toimivaa läppäriä! Voitte vain kuvitella, kuinka rankkoja illat ovat olleet, kun on pitänyt esim. lukea kirjaa tai tehdä jotain muuta hyödyllistä. Onneksi töissä sentään ei ole päivisin ollut mitään tekemistä, joten siellä on saanut vähän tyydytettyä surffaustarvetta. Blogitekstejäkin on tullut kirjoitettua varastoon aikamoinen läjä, mutta kuvien lisäämistä on täytynyt odotella, joten täälläkin on ollut vähän hiljaista sen takia. Kohta saatte kuitenkin lukea päivittäisiä päivityksiä ainakin jonkin aikaa, että saan kaiken valmiin pois alta ja voin taas ehkä joku päivä kirjoittaa jopa jostain ajankohtaisesta!

Kuitenkin, eilen sain lopultakin hankittua uuden läppärin Ricardon tilalle. Tämäkin oli tietenkin oma seikkailunsa, sillä ensin piti kiertää paikallinen elektroniikkakauppa ja sitten konsultoida vanhemmilta, mitkä koneet voisivat olla sopivia. Sitten, kun olin jo suunnilleen tehnyt päätökseni siitä, minkä haluan, ei sitä konetta ollutkaan enää siellä lähikaupassa, vaan ne käskivät käymään jossain pohjois-Madridin liikkeessä. Noh, minähän menin sinne sitten seuraavana päivänä. Villin lähiöseikkailun jälkeen jopa löysin kauppakeskuksen keskeltä ei-mitään - vain huomatakseni, että siellä samainen läppäri ei ollutkaan samassa tarjouksessa vaan törkeän paljon kalliimpi, mikä pisti kyseenalaistamaan valintaani, sillä pointtina ei kuitenkaan ollut ostaa mitään hillittömän kallista. Olin mennyt sinne suoraan töiden jälkeen, joten en ollut syönyt mitään sitten aamupalan, ja matkassakin oli kestänyt semmoiset puolitoista tuntia. Vähän siinä siis oltiin itku kurkussa. Kokosin kuitenkin itseni ja onnistuin löytämään kakkosvaihtoehtoläppärini - tai en aivan sitä, vaan jopa paremman version siitä. Alkuperäiseen suosikkiini verrattuna tämä nyt on vähän isompi, mutta bonarina on CD-asema ja tosiaan myös vähän isompi näyttö. Ja pinkki väri (ainoa, mitä oli jäljellä!). Onnistuin myös shoppailemaan koneen kokonaan espanjaksi, koska siellä kukaan ei osannut englantia. Saatoin vaikuttaa vähän säälittävältä, mutta ei se mitään!

EDUARDO

Uuden koneeni nimeksi tuli tietenkin Eduardo, sillä pitäähän nyt jotain perinteitä pitää yllä. En kyllä ole oikein perillä Eduardosta noin muuten, mutta ehkä sekin on hyvä maalivahti. Toivotaan nyt Eduardolle pitkää ikää ja Ricardolle mukavaa sapattivapaata ainakin syyskuuhun asti, jolloin voin koto-Suomessa pohtia, mitä senkin kanssa vielä tekisi. Päivittelemisiin!

P.S. Liityin muuten blogilistalle. Jos joku teistä käyttää sitä, niin nyt siis voi tätäkin blogia seurata sieltä! Tietenkin odotan tässä myös samalla suurta yleisöryntäystä sieltä, hehe.