Córdoba

Viime viikon sunnuntaina sain pitkästä aikaa lähdettyä Madridin rajojen ulkopuolelle katselemaan ympäröivää maailmaa. Otsikosta voi ehkä päätellä, että kohteena oli tällä kertaa kaupunki nimeltään Córdoba. Córdoba sijaitsee eteläisessä Espanjassa, Andalusiassa. Ohessa melkein aiheeseen liittyen Andalusialainen koira, ihan äidin iloksi.



Jos sitten palataan asiaan. Olin tällä kertaa reissussa peräti viiden kämppiksen (puolalaisen, skotlantilaisen, meksikolaisen, kroatialaisen ja brasilialaisen) kanssa. Córdoba on suhteellisen kaukana, joten menimme sinnekin rattoisasti yöbussilla. Bussi lähti täältä klo 01.00 keskellä yötä, ja perillä oltiin sitten kivasti ennen kuutta aamulla, jolloin oli vielä pimeää. Ensimmäinen tuntimme Córdobassa vietimmekin nukkuen bussiaseman epämukavilla penkeillä, sillä kaikki olivat aika väsyneitä, eikä ulos pimeyteen jaksanut vielä lähteä.

Córdoba on todella vanha ja historiallinen kaupunki, ja sen vanha kaupunki kuuluu nykyään UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Vanhalta ja nätiltä se näyttikin. Vähän niin kuin Toledo: kiva katsella, mutta en kyllä itse haluaisi asua siellä. Ei siellä kyllä ihmisiä hirveästi näkynytkään, paitsi parhailla turistipaikoilla, missä sitten liikkui ryhmittäin kiinalaisia. Kaupatkin viettivät siestaa noin koko ajan (no olivat ne ehkä jossain välissä aukikin, mutta eivät kyllä koskaan silloin, kun me olisimme halunneet shoppailla).

Patsas

Córdobaa

Córdobassa oli myös sairaalloisen kuuma. Sinänsä oli ehkä hyvä, että tulimme paikalle jo aamuyöstä, joten ehdimme turisteilla onnellisesti koko aamupäivän ennen, kuin aurinko alkoi paahtaa tosissaan. Haimme paikallisen kartan heti, kun turisti-infot aukesivat kello yhdeksältä, ja kiersimme sitten sen avustuksella ensin vanhan kaupungin ja sitten vähän ympäristöä. Kävimme tutustumassa johonkin paikalliseen kirkkoonkin. Iltapäivällä kävimme lisäksi jossain taidemuseossa siinä toivossa, että siellä olisi ilmastointi. Ei siellä kuitenkaan ollut kuin onnettomia tuulettimia parissa nurkassa (parhaat tuulettimet olivat vastaanottotiskin miehellä), joten ei se paljoa auttanut kuumuuteen. Ihan kivoja tauluja silti.

Kahden ja viiden välillä elämä oli vähän vaikeaa kuumuudesta johtuen, joten päädyimme pitämään harvinaisen monia taukoja puistoissa. Välillä jaksoimme kävellä seuraavaan puistoon, ja sitten piti taas levätä tunnin verran, ennen kuin jaksoi jatkaa matkaa. Onneksi olimme jo ehtineet nähdä kaiken oleellisen siinä vaiheessa, joten ajan tuhlaaminen puistoissa ei harmittanut. Lopulta kuitenkin tajusimme vetäytyä puistoista takaisin sivistyksen pariin ja Burger Kingiin nauttimaan ilmastoinnista.

Itse kukin oli tehnyt itselleen evääksi voileipiä, mutta kävimme silti pari kertaa syömässäkin. Ensin aamukymmeneltä vähän aamupalaa ja sitten juuri ennen lähtöä vähän tapaksia. Paluubussi lähti klo 18.20, ja kotona oltiin sitten joskus keskiyön aikoihin. Onneksi maanantaina oli taas jokin satunnainen vapaapäivä, joten sai sentään ihan hyvin nukuttua. Muistona Córdobasta jäi palanut niska. En ollutkaan aiemmin onnistunut polttamaan itseäni täällä auringossa.

Paikallinen Plaza Mayor. Näyttääkin ihan Plaza Mayorilta.