100 Montaditos, Cien Montaditos, One Hundred Bocadillos, mitä näitä nyt on (ensimmäinen on virallinen nimi, sitten sama espanjaksi ja viimeisenä yhden entisen kämppiksen näkemys nimestä). Kyseessä kuitenkin on ravintola (tai ravintolaketju - Madridissakin näitä taitaa olla useampia), jossa tuppaamme käymään nykyään joka keskiviikko.
 |
| Väkeä |
Keskiviikkoisin 100 Montaditosta saa kahdella eurolla mukillisen juotavaa sekä yhden montaditon. Montaditot ovat pieniä täytettyjä patonkeja (vähän kuin mini-bocadilloja, jos tämä vertaus nyt ketään auttaa), ja paikan nimen mukaisesti erilaisia vaihtoehtoja on 100 kpl. Halpaa ja kivaa siis. Tilaukset tehdään paperilapulle, joka kiikutetaan tiskille. Juomat saa heti mukaan, mutta montaditoja pitää luonnollisesti odotella jonkin aikaa. Tiskiltä sitten huudetaan, kun leivät ovat valmiita ja haettavissa, joten omaa nimeään pitää odotella skarppina.
Täälläkin tosin ainakin keskiviikkoisin tuppaa olemaan myös kaikki muut, joten pöytätilaa on yleensä aika vaikeaa löytää. Aika usein olemmekin päätyneet seisoskelemaan yhdessä nurkassa, mutta käyhän se niinkin. Tällä viikolla pääsimme tosin ensimmäistä kertaa ihan pöytään istumaan, kun olimme ensin nököttäneet ikuisuuden jossain takanurkassa odottamassa tilaa.
 |
| Montaditoja |
 |
| Viinaa! Tinto de Veranoa. |
Tänään muuten slovenialainen kämppikseni lähti pois, ja viime viikolla häipyi intialainen poikakin. Nyt täällä on enää yksi tyyppi, joka on ollut täällä pitempään kuin minä. Kaikki loput ovat tulleet kesäkuun lopun jälkeen. Tunnen oloni jotenkin vanhaksi, hihi. Ja muutenkin taas aika surullista, kun pisimpään tuntemani tyypit ovat kaikki poissa. Mutta sain toissapäivänä uuden huonekaverin! Se on taiwanilainen tyttö, ja vaikuttaa ainakin tosi kivalta. Sen kanssa asun varmaan sitten loppuaikani täällä, sillä sekin kuulemma häipyy elokuun lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti