Viimeisiä päiviä

Lähden tosiaan täältä ensi torstaina, 1.9. Viimeisiä päiviä siis vietetään, enkä usko, että jaksan ennen kotiinpaluuta hirveästi enää päivittää tätä (liikaa parempaa tekemistä?). Pari juttua tosin roikkuu vielä tuolla luonnoksissa puolivalmiina, mutta ehkä voin ne julkaista syyskuussakin Suomesta käsin. Ja varmasti vielä jotain muutakin tulee kirjoitettua matkan jälkitunnelmissa, kun katkeroidun Suomen säähän, ikävöin Tinto de Veranoa ja hajoilen, kun kukaan ei kuitenkaan jaksa kuunnella loppumattomia juttujani Madridista.

Oikeastaan eniten ahdistaa kotiinpaluussa se, jos kotona on kaikki niin kuin ennenkin. Sitten sitä on ollut itse kolme kuukautta poissa ja palaa takaisin täsmälleen samaan elämään kuin ennenkin. Mistä sitten voi tietää, oliko oikeasti poissa vai oliko kaikki vain kuvitelmaa? Ehkä pitää toivoa, että kotonakin kaikki on muuttunut, hih. Noniin, jätetään etukäteisahdistus sikseen ja nautitaan viimeisistä päivistä (kolme työpäivää, jeje). Vaikka viimeinen perjantai ja viimeinen lauantai menikin jo, on sentään jäljellä vielä viimeinen keskiviikko!

Seuraavaksi vähän perjantaista Star Studion saldoa. Pärjäilkää!

Star Studio

Star Studio, tuo myyttinen paikka, johon päädymme noin aina, kun mietimme, mihin sitä illalla lähtisi. Ja usein myös silloin, kun mietimme, ettemme lähde minnekään. Tosin lähes aina lähtökohta on "Tonight, no Star Studio". Kun emme kuitenkaan jaksa mitään muutakaan, niin lopputuloksena on "Vamos a Star Studio!" (tai kuten jossain päin Etelä-Amerikkaa sanotaan, "vamo, vamo!"). Lisämääreenä tietenkin vielä "only one hour", kun jotkut epäilevät seuraavan päivän töiden kärsivän. Harvemmin sieltä kyllä lopulta tunnissa päästään pois. Kaiken voi oikeastaan lopulta kiteyttää lauseeseen "Every day, Star Studio".

Star Studio on "irlantilainen baari" eli aika geneerinen disko, joka ehkä näyttää vähän irlantilaiselta baarilta. Entisen espanjalaisen kämppikseni mielestä se on aivan hirveä paikka ja täynnä turisteja, mutta onneksi kaikki muut täällä ovat itsekin niitä turisteja, joten emme osaa suhtautua paikkaan yhtä epäilevästi. Star Studio on muuten myös ensimmäinen disko, jossa kävin täällä, ensimmäisen viikkoni perjantaina. Siellä silloin kuulin ensimmäistä kertaa Danza Kuduron. Ah, niitä aikoja.

Star Studio!

Enemmän itse baaria.

Star Studioon kävelee täältä noin 10 minuuttia, tosin eräskin ranskalainen ensimmäistä kertaa siellä käydessään käveli puolitoista tuntia kotiin eksyttyään matkalla. Sisään pääsee myös ilmaiseksi, kunhan menee tarpeeksi aikaisin. En oikein tiedä, koska se muuttuu maksulliseksi, mutta kaksi kertaa olen joutunut jotain maksamaan. Toisella kerralla 7 euroa ja toisella kerralla 6 euroa, joten epäilen hinnan lisäksi myös ajankohdassa olevan vaihtelua. Kuten kaikissa muissakin paikoissa, Star Studiossa ei ole ketään ennen puoltayötä, ja paras aika olla paikalla on siinä klo 2-5. Kuudelta disko meneekin jo kiinni. Tietenkin paras päivä olla siellä on keskiviikko, joten kellonajoissa täytyy tehdä vähän myönnytyksiä, jos haluaa herätä torstaina töihinkin.

Joidenkin tylsien uusien kämppisten mielestä käymme siellä liian usein, ja pitäisi välillä olla jotain vaihtelua. Itse olen käynyt muutamassa muussa paikassa, mutta eivät ne sen parempia ole. Ovat vain kauempana ja maksavat enemmän, joten miksipä vaivautua. Ja olen jaksanut Star Studiota jo melkein kolme kuukautta, joten en voi ymmärtää, miten joku voi olla kyllästynyt siihen jo kahden viikon jälkeen!

Star Studio on kiva paikka. Star Studio on toinen kotini. Tai ehkä kolmas, jos työpaikka lasketaan mukaan. Tosin Star Studiolla on kodikkaampi tunnelma kuin työpaikalla. Viimeisen yöni täällä vietän toivottavasti Star Studiolla. Onneksi se on vieläpä keskiviikko, niin on jotain mahdollisuuksia taivutella kämppiksetkin messiin. Jotkut tykkäävät nukkua hyvin ennen lähtöä, mutta kai sitä lentokoneessa ja kotona sitten ehtii. En kuitenkaan ole ihan heti palaamassa Madridiin tai todennäköisesti enää koskaan näkemässä kämppiksiäni, joten nukkuminen tuntuu vähän väärältä ratkaisulta. (no kyllä minä jonkin verran ajattelin nukkuakin, mutta en nyt sentään kahdeksaa tuntia, hihi)

Sumeaa tunnelmaa heinäkuun alusta.

On minulla oikeasti sieltä sisältäkin parempia kuvia, mutta kaikissa esiintyy vähän liian näkyvästi kavereitani. Jollette ole huomanneet, niin yritän olla levittelemättä niiden nimiä tai kuvia täällä pahemmin (kansalaisuuksia sentään levittelen jatkuvasti, että pysyisitte edes vähän kärryillä, keistä puhun milloinkin). Ylläolevassakin kuvassa kyllä on neljä kämppistäni (kaksi tosin jo ex-), mutta onneksi kuva on jo niin taiteellinen, että menkööt tämän kerran.

Esta es la canción del verano!

Vähän vielä lisää kivoja biisejä! Kuulin/näin tämän yksi päivä KissTV:stä (paras televisiokanava täällä, tosin välillä jotkut haluavat katsoa jalkapalloa), ja siitä lähtien se on soinut jatkuvasti päässä. Tietenkin on vähän kyseenalaista, onko se kiva asia, että päässä pyörii koko ajan tasan kahden lauseen verran samaa biisiä, eikä sitä voi olla hyräilemättä edes kaupassa tai töissä. Ehkä tästä pääsee pian eroon. Video on kuitenkin ainakin mukavan psykedeelinen.

Esta es la canción del verano, y es que esta es la canción del verano, y es que esta es la canción del verano, del mil-novecientos-ochenta-y-cuatro!



Saatte oikeastaan vielä toisenkin kappaleen tähän jatkoksi. Oikeastihan siis säilön näitä tänne ihan itseäni varten, jotta ei tarvitse jatkuvasti käydä YouTuben kautta etsimässä samoja videoita. Ja ehkä vähän sitäkin varten, että ne viestittävät yleistä fiilistä hyvin.

Jos nyt vähän syvällisemmin puhutaan musiikista, niin olen kyllä täällä ollessani löytänyt taas paljon uutta kivaa musiikkia. Enkä nyt tarkoita näitä bilebiisejä, joita niin tykkää jakaa teidän kanssanne, vaan semmoista enemmän itsekseen kuunneltavaa materiaalia (no voisin niitäkin jakaa teidän kanssanne, mutta ne nyt eivät oikein mitenkään liity Madridiin). Jotenkin musiikinkuunteluni menee aina siihen, että välillä innostun etsimään hirveästi uutta kivaa musiikkia, mutta sitten taas vietän useamman vuoden tyytyväisenä kuunnellen kaikkea tuttua ja turvallista. Viimeksi päivitin musiikkitietouttani radikaalisti vissiin vuonna 2007, ja nyt sitten on ihmeellistä huomata, kuinka neljässä vuodessa on tehty vaikka mitä hienoa. Nyt vietän iltojani kuunnellen Groovesharkilla kaikkea jännää ja lisäilemällä parhaita albumeita Amazonin ostoskoriin. Tarkoituksena on tilata joku kiva setti itselleni kotiinpaluulahjaksi. Pitää kyllä ehkä vähän rajoittaa niiden tilattavien levyjen määrää, ettei ihan konkurssiin ajaudu, hih. Mutta nyt, se biisi.

Córdoba

Viime viikon sunnuntaina sain pitkästä aikaa lähdettyä Madridin rajojen ulkopuolelle katselemaan ympäröivää maailmaa. Otsikosta voi ehkä päätellä, että kohteena oli tällä kertaa kaupunki nimeltään Córdoba. Córdoba sijaitsee eteläisessä Espanjassa, Andalusiassa. Ohessa melkein aiheeseen liittyen Andalusialainen koira, ihan äidin iloksi.



Jos sitten palataan asiaan. Olin tällä kertaa reissussa peräti viiden kämppiksen (puolalaisen, skotlantilaisen, meksikolaisen, kroatialaisen ja brasilialaisen) kanssa. Córdoba on suhteellisen kaukana, joten menimme sinnekin rattoisasti yöbussilla. Bussi lähti täältä klo 01.00 keskellä yötä, ja perillä oltiin sitten kivasti ennen kuutta aamulla, jolloin oli vielä pimeää. Ensimmäinen tuntimme Córdobassa vietimmekin nukkuen bussiaseman epämukavilla penkeillä, sillä kaikki olivat aika väsyneitä, eikä ulos pimeyteen jaksanut vielä lähteä.

Córdoba on todella vanha ja historiallinen kaupunki, ja sen vanha kaupunki kuuluu nykyään UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Vanhalta ja nätiltä se näyttikin. Vähän niin kuin Toledo: kiva katsella, mutta en kyllä itse haluaisi asua siellä. Ei siellä kyllä ihmisiä hirveästi näkynytkään, paitsi parhailla turistipaikoilla, missä sitten liikkui ryhmittäin kiinalaisia. Kaupatkin viettivät siestaa noin koko ajan (no olivat ne ehkä jossain välissä aukikin, mutta eivät kyllä koskaan silloin, kun me olisimme halunneet shoppailla).

Patsas

Córdobaa

Córdobassa oli myös sairaalloisen kuuma. Sinänsä oli ehkä hyvä, että tulimme paikalle jo aamuyöstä, joten ehdimme turisteilla onnellisesti koko aamupäivän ennen, kuin aurinko alkoi paahtaa tosissaan. Haimme paikallisen kartan heti, kun turisti-infot aukesivat kello yhdeksältä, ja kiersimme sitten sen avustuksella ensin vanhan kaupungin ja sitten vähän ympäristöä. Kävimme tutustumassa johonkin paikalliseen kirkkoonkin. Iltapäivällä kävimme lisäksi jossain taidemuseossa siinä toivossa, että siellä olisi ilmastointi. Ei siellä kuitenkaan ollut kuin onnettomia tuulettimia parissa nurkassa (parhaat tuulettimet olivat vastaanottotiskin miehellä), joten ei se paljoa auttanut kuumuuteen. Ihan kivoja tauluja silti.

Kahden ja viiden välillä elämä oli vähän vaikeaa kuumuudesta johtuen, joten päädyimme pitämään harvinaisen monia taukoja puistoissa. Välillä jaksoimme kävellä seuraavaan puistoon, ja sitten piti taas levätä tunnin verran, ennen kuin jaksoi jatkaa matkaa. Onneksi olimme jo ehtineet nähdä kaiken oleellisen siinä vaiheessa, joten ajan tuhlaaminen puistoissa ei harmittanut. Lopulta kuitenkin tajusimme vetäytyä puistoista takaisin sivistyksen pariin ja Burger Kingiin nauttimaan ilmastoinnista.

Itse kukin oli tehnyt itselleen evääksi voileipiä, mutta kävimme silti pari kertaa syömässäkin. Ensin aamukymmeneltä vähän aamupalaa ja sitten juuri ennen lähtöä vähän tapaksia. Paluubussi lähti klo 18.20, ja kotona oltiin sitten joskus keskiyön aikoihin. Onneksi maanantaina oli taas jokin satunnainen vapaapäivä, joten sai sentään ihan hyvin nukuttua. Muistona Córdobasta jäi palanut niska. En ollutkaan aiemmin onnistunut polttamaan itseäni täällä auringossa.

Paikallinen Plaza Mayor. Näyttääkin ihan Plaza Mayorilta.

En verano, todos locos!

Koska blogiini on eksytty jo kaksi kertaa googlettamalla "espanjankielisiä bilebiisejä", niin tarjotaan sitten lisää niitä! Laatu on taattua. Oikeasti tämä on sama biisi, jota jo kerran innokkaasti mainostin, mutta lyriikoita on vähän muutettu (ei sillä, että niitä olisi alun perin ollut kovin paljoa edes muutettavaksi). Selkeästi parempi versio kuitenkin.



Danza Kuduro on tietenkin vieläkin lempparini, mutta jotenkin suurin osa kämppiksistäni on jo kyllästynyt siihen. Ei voi ymmärtää, ja ne ovat vielä tulleet kaikki tänne minun jälkeeni!

Lopuksi vielä yksi kappale niinkin hienolta vuodelta kuin 1986. Minun piti oikeastaan laittaa tämä jo Gay Pride -postauksen yhteyteen, kun siellä tätä laulettiin paljon, mutten sitten oikein saanut selville kappaleen nimeä ajoissa. Nyt sentään tiedän senkin, joten tässä se on. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ilmeisesti tämä on todella tunnettu ja kaikkien pitäisi osata sanat ulkoa yms., mutta itsehän tosiaan kuulin tämän ensimmäistä kertaa silloin kuukausi sitten.



Ensi kerralla taas vähän turisteilukertomuksia, pysykää kanavalla!

Zoo Aquarium de Madrid

Viikko sitten sunnuntaina kävin neljän kämppikseni kanssa paikallisessa eläintarhassa, Zoo Aquarium de Madridissa. Se sijaitsee lyhyen metromatkan päässä Casa de Campossa (jos muistatte, se isoin ja kuivin puisto täälläpäin). Eläintarha oli aika geneerinen ja kallis (sisäänpääsy melkein 20e), joten en kyllä lähtisi suosittelemaan kellekään, ellei nyt aivan välttämättä halua tutustua jälleen yhteen tavalliseen eläintarhaan.

Kun nyt aloitettiin tämäkin kertomus näin positiivisesti, niin mainittakoon vielä, että päivä oli vaihteeksi kuuman tukahduttava ja aurinkoinen. Voisin oikeastaan aloittaa jokaisen postauksen lauseella "Oli kuumaa ja aurinko paahtoi, joten elämä oli vaihteeksi rankkaa." Noniin, yritetääs nyt.

Flamingoja

Ensimmäisessä kuvassa näette flamingoja. Kerroin tietenkin kaikille, että meillä Suomessa ei ole enää eläintarhassa flamingoja, kun ne syötiin. Joskus ehkä annan Suomesta vähän epäilyttävän kuvan, mutta ei se mitään. Seuraavaksi meinasin laittaa kuvan paikallisesta pulusta, mutta ehkä nyt ei anneta liian traagista kuvaa tästä eläintarhasta. Ihan normaali eläintarha se oli. Ja se pulu siis ei ollut mikään nähtävyys vaan vapaa yksilö. Noniin. Parasta puistossa olivat tietenkin pingviinit. Kävimme katsomassa myös muutamaa esitystä: hylje-, delfiini- ja papukaijashowta. Papukaijashow kyllä jäi meidän osaltamme vähän lyhyeksi, sillä katsomossa ei ollut ainuttakaan varjoisaa paikkaa ja sinne meinasi kuolla. Muut showt puolestaan olivat mukavan virkistäviä. Aika tavallisia nekin tosin; jos on nähnyt yhden delfiinishown, on nähnyt ne kaikki?

Pingviinejä!

Söpöjä Disney-eläimiä

Puolet ajasta kaikki tietenkin yrittivät bongata omien kotimaidensa eläimiä. Koska kuitenkin kaikki muut olivat kurjia eurooppalaisia, meksikolainen voitti tämän kilpailun ylivoimaisesti. Ainoa uniikin suomalainen eläin, jonka löysin, oli poro. Yritin jutella poroille suomeksi, mutta eivät ne tuntuneet ymmärtävän. Epäilen, että ne olivat ehkä ruotsalaisia.

Opin muuten myös, että visentti on puolaksi żubr (kirjoitusasun opin äsken Wikipediasta, hihi). Puola on ehkä hassuin kieli ikinä - olen kyllä jo tullut siihen tulokseen, etten vain kykene ääntämään sitä oikein. Pitää jatkaa treenausta, jos vaikka jo kahden kuukauden harjoittelun jälkeen osaisin lausua yhden kämppikseni sukunimen oikein (ei sekään kyllä osaa sanoa minun sukunimeäni, joten en ota tästä liikaa paineita). Sinänsä hienoa olla Espanjassa ja oppia lähinnä kaikkia muita kieliä kuin itse espanjaa.

Templo de Debod

Templo de Debod on aito muinaisegyptiläinen temppeli, joka on jossain välissä siirretty Madridiin, Parque del Oeste -puistoon. Puisto sijaitsee täältä katsottuna heti Plaza de Españan takana, eli todella lähellä, joten sielläkin on tullut käytyä muutamaan kertaan. 

Temppeli on ihan virkistävän erilainen nähtävyys, ja puistokin on kiva. Ainakin päivisin. Viikonloppuiltaisin nuoriso käy siellä ryyppäämässä (kutsutaan nimellä botellón, kuten ilmeisesti Turussakin. Ainakin sen perusteella, mitä olen tänä kesänä Suomen tärkeistä tapahtumista Hesarista lueskellut.). Muutenkin siellä on ilmeisesti paljon prostituutiota sun muuta normaalia puistotoimintaa.

Temppelillä pidetään aina välillä myös hämmentäviä konsertteja. Joskus kesäkuun loppupuolella siellä oli jokin ilmainen ulkoilmakonsertti, joten lähdimme tietenkin kämppisten kanssa katsomaan, minkälainen meininki siellä on. Ei ollut ihan sen kävelymatkan arvoista - musiikki oli jotain aitoa muinaisegyptiläistä ulinaa, jota kestimme ehkä vartin. Heinäkuun loppupuolella kuulimme toisesta ilmaisesta ulkoilmakonsertista, johon taas moni olisi lähtenyt innolla, mutta itse suhtauduin ajatukseen jo vähän skeptisesti. Onneksi sillä kertaa joku oli bongannut esiintyvän artistin nimen jostain etukäteen, joten kuuntelimme varmuudeksi YouTubesta, mitä olisi tällä kertaa luvassa. Tiedossa olisi ollut outoa rumpumusiikkia, joten jätimme kokonaan menemättä sillä kertaa.

Itse temppeliä

Vettä

Oheiset kuvat ovat muuten myös kesäkuulta, mutta eiköhän paikka ole vieläkin aika samanlainen. Kyseinen päivä oli kuuma, mutta uhmasin kahden (nykyään jo ex-)kämppikseni kanssa kuumuutta lähtemällä turisteilemaan ympäristöön. Temppelin jälkeen yritimme kävellä coolisti Plaza Mayorille, mutta eksyimme tietenkin matkalla ja hortoilimme jonkun tunnin verran Madridin kaduilla. Noihin aikoihin olin pariin otteeseen muutenkin yrittänyt löytää Plaza Mayoria vaihtelevalla menestyksellä, joten kyseisestä aukiosta jäi lievät traumat, joita en ole vieläkään ihan selättänyt. Epäilen yhä, että Plaza Mayorille on mahdotonta kävellä suorinta reittiä. Toisaalta aina välillä sen löytää paikoista, joissa sen ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla.

Loppuun voisin vielä mainita jotain uusimpia kuulumisia, ettei nyt ihan kesäkuuhun jumituta (vaikka se olikin todella kiva kuukausi). Tämä viikko on mennyt vähän flunssaillessa, ja olin keskiviikkona poissa töistäkin. Nyt on taas vähän parempi fiilis, joten toivottavasti tauti on selätetty. Sinänsä oli vaihteeksi kivaa olla kipeänä, kun kämppikset kuorivat minulle appelsiineja ja olivat jatkuvasti huolestuneita siitä, miten minulla menee. Yksin asustellessa kun sairastelu on vain kurjaa, kun pitää surkeilun lisäksi jaksaa tehdä kaikkia normaaleja arkijuttuja, kuten käydä kaupassa ja laittaa ruokaa kuumeessa. Täällä tosin jouduin myös kiinalaisen lääketieteen uhriksi ja söin pari päivää jotain outoja pillereitä, joita yksi kämppis tyrkytti minulle. Olen kuitenkin yhä hengissä, pillereiden ansiosta tai niistä huolimatta.

Paseo de la Castellana

Lauantaina tylsistyessäni kotona päätin pitkästä aikaa, että ehkä voisi olla taas aika pienelle turistikierrokselle. Yritin kuumeisesti miettiä, mitä haluaisin raahautua katsomaan, ja lopulta kohteeksi valikoitui useissa postikorteissa näkemäni vinot tornit. Pienellä googlettamisella sain selvitettyä, että ne sijaitsevat Paseo de la Castellanalla, joka on muutenkin vissiin ihan kuuluisa katu. En tietenkään jaksanut selvittää osoitetta tai edes tornien nimiä tarkemmin, vaan ajattelin, että kävelen sitten katua niin pitkälle, kunnes ne tulevat vastaan. Myöhemmin tietenkin kävi ilmi, että katu on aika pitkä. Noh. Aloitetaan kuitenkin alusta.

Kolumbus vaihteeksi pylvään päässä.

Cibelekseltä (tykkään taivuttaa espanjaa suomeksi) lähdettäessä aika alkupäässä Paseo de la Castellanaa sijaitsee Plaza de Colón. Siellä on tietenkin Kolumbukselle omistettu patsas, tosin Kolumbus joutuu seisomaan vähän matalamman pylvään päässä kuin Barcelonassa. Ehkä se on ihan ymmärrettävää, sillä täällä ei ole edes merta, mille tähystelisi. Kolumbuksen jälkeen vuorossa on muita aukioita ja patsaita ja suihkulähteitä. Niiden esiintymistiheys ei kuitenkaan ole mitenkään suunnaton, vaan välillä pitää kävellä pitkiäkin matkoja ennen seuraavaa nähtävyyttä.

Bongasin Suomen lipunkin! Tuuliolosuhteet olivat tosin vähän heikot.

Suihkulähde ja hämmentävä käsipatsas.

Päivä oli kuuma ja näännyttävä ja välillä meinasi iskeä epäilys, että ehkä ne himoitsemani tornit eivät sittenkään ole tämän kadun varrella. Tajusin kuitenkin olevani matkalla ainakin suoraa päätä kohti Real Madridin kotistadionia, Estadio Santiago Bernabéuta. Koska mainostin jo käyneeni katsomassa FC Barcelonan vastaavaa stadionia, niin piti sitten katsastaa tämäkin. Katsastamisen tosin hoidin lähinnä kävelemällä ohitse ja ottamalla pari valokuvaa, jotta uskoisitte minun olleen edes jossain lähettyvillä. Ainakin ulkoisesti tosin tämä näytti kivemmalta ja enemmän stadionilta kuin barcelonalainen kilpailijansa.

Stadionin jälkeen oli taivallettava vielä kahden metroaseman väli, ennen kuin päädyin lopulta Plaza de Castillalle ja himoittujen tornien luo. Torneja kutsutaan muuten nimellä "Puerta de Europa" tai "Torres KIO". Jälkimmäinen nimi tulee niiden alkuperäisen omistajan mukaan, vaikkakin sittemmin KIO on joutunut myymään tornit pois (tekstin informatiivisen osan tarjosi Wikipedia, kuinkas muutenkaan). Paseo de la Castellana olisi jatkunut vielä vähän matkaa Plaza de Castillan jälkeen, mutta olin jo niin nääntynyt kuumuudesta ja kävelystä, että hetken valokuvailun jälkeen suorin suorinta tietä lähimmälle metroasemalle ja kotiin. Loppuvinkkinä jälkipolville: Jos haluatte vain nähdä ne vinot tornit, niin ottakaa suosiolla metro Plaza de Castillaan. Jos haluatte kävellä, niin kävelkää.

Estadio Santiago Bernabéu

Viimeinkin! Puerta de Europa, tai Torres KIO.

100 Montaditos

100 Montaditos, Cien Montaditos, One Hundred Bocadillos, mitä näitä nyt on (ensimmäinen on virallinen nimi, sitten sama espanjaksi ja viimeisenä yhden entisen kämppiksen näkemys nimestä). Kyseessä kuitenkin on ravintola (tai ravintolaketju - Madridissakin näitä taitaa olla useampia), jossa tuppaamme käymään nykyään joka keskiviikko.

Väkeä

Keskiviikkoisin 100 Montaditosta saa kahdella eurolla mukillisen juotavaa sekä yhden montaditon. Montaditot ovat pieniä täytettyjä patonkeja (vähän kuin mini-bocadilloja, jos tämä vertaus nyt ketään auttaa), ja paikan nimen mukaisesti erilaisia vaihtoehtoja on 100 kpl. Halpaa ja kivaa siis. Tilaukset tehdään paperilapulle, joka kiikutetaan tiskille. Juomat saa heti mukaan, mutta montaditoja pitää luonnollisesti odotella jonkin aikaa. Tiskiltä sitten huudetaan, kun leivät ovat valmiita ja haettavissa, joten omaa nimeään pitää odotella skarppina.

Täälläkin tosin ainakin keskiviikkoisin tuppaa olemaan myös kaikki muut, joten pöytätilaa on yleensä aika vaikeaa löytää. Aika usein olemmekin päätyneet seisoskelemaan yhdessä nurkassa, mutta käyhän se niinkin. Tällä viikolla pääsimme tosin ensimmäistä kertaa ihan pöytään istumaan, kun olimme ensin nököttäneet ikuisuuden jossain takanurkassa odottamassa tilaa.

Montaditoja

Viinaa! Tinto de Veranoa.

Tänään muuten slovenialainen kämppikseni lähti pois, ja viime viikolla häipyi intialainen poikakin. Nyt täällä on enää yksi tyyppi, joka on ollut täällä pitempään kuin minä. Kaikki loput ovat tulleet kesäkuun lopun jälkeen. Tunnen oloni jotenkin vanhaksi, hihi. Ja muutenkin taas aika surullista, kun pisimpään tuntemani tyypit ovat kaikki poissa. Mutta sain toissapäivänä uuden huonekaverin! Se on taiwanilainen tyttö, ja vaikuttaa ainakin tosi kivalta. Sen kanssa asun varmaan sitten loppuaikani täällä, sillä sekin kuulemma häipyy elokuun lopussa.

El Rastro

Joka sunnuntai La Latinan lähellä (kävelymatkan päässä) on avoinna suuri kirpputori, El Rastro. Kaikkien oppaiden mukaan se on myös yksi Madridin tärkeistä nähtävyyksistä, joten ehkä sekin ansaitsee oman kirjoituksensa. Jo kesäkuussa minun oli tarkoitus käydä siellä aika monena sunnuntaina, mutta yleensä homma kaatui siihen, että kirpputori on avoinna niin aikaisin. Kojut aukeavat noin klo 9 ja alkavat sulkeutua kahden jälkeen. Paras aika olla paikalla onkin ennen keskipäivää, joka tosiaan useimpina sunnuntaina tuntuu melkein aamuyöltä.

El Rastro

Koju

Nyt olen sentään onnistunut käymään siellä jo kaksikin kertaa. En ole tosin ostanut vieläkään mitään, mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo, kun pitäisi piakkoin ruveta ostelemaan matkamuistoja ja tuliaisiakin. Kojuja on oikeasti paljon, ja tarjolla on ties mitä vaatteita, turistikrääsää, CD:itä ja DVD:itä, kattiloita ja paistinpannuja, puukkoja, taidetta, leluja ja vaikka mitä muuta. Pelkästään kävelemällä alueen läpi saa helposti kulutettua pari tuntia. Tietenkin, jos vielä harrastaa armotonta shoppailua, voi täällä viettää koko aamupäivän.

Väkeä on myös hillittömästi. Jotain kertoo ehkä se, että kun ensimmäistä kertaa kävin kirpputorilla, lähdin noin 10 kämppikseni kanssa liikenteeseen, mutta palasin lopulta yksin kotiin, kun olin hävittänyt kaikki muut. Kirpputorilla on kuulemma myös paljon taskuvarkaita, joten laukusta kannattaa pitää normaalia enemmän huolta. Tosin ylipäätään Madridissa on myös kuulemma paljon taskuvarkaita, mutten ole kyllä vielä törmännyt yhteenkään. Olin aluksi vähän vainoharhainen niiden suhteen, mutta nykyään kuljen kyllä melkein yhtä huolettomasti täällä kuin Helsingissäkin. Tietenkin tämän mainittuani lompakkoni varmaan pöllitään tänään, mutta ei se mitään.

Lisää Rastroa

Heh, loppuhuomiona vielä, että löysin vasta sellaisen sivuston kuin Madripedia yrittäessäni tarkastaa, etten ihan valehtele Rastron aukioloaikoja. Sieltä löytyy näköjään paljon juttua Madridin nähtävyyksistä, jos vain osaa espanjaa.

Kaksi kuukautta takana, yksi edessä?

Heh, jotenkin tuntuu siltä, että vasta kirjoitin vastaavanlaisen tekstin kesäkuun loppumisen kunniaksi. Mutta niin se vain aika kuluu (ja me sen mukana). Muistellaan nyt siis hetki heinäkuutakin, kun sekin kerran meni jo loppumaan. Tekstin kuvituksena erinäisiä turistinähtävyyksiä. Kuvat ovat aika vanhoja jo, ja ne ovat vain odottaneet jotain tilaisuutta päästä koristamaan blogiani.

Fuente de Cibeles ja Palacio de Comunicaciones

Kun heinäkuu alkoi, täällä oli paikallinen homoviikonloppu täydessä vauhdissa. Viikonloppu oli aika pimeä, mutta sen jälkeen meno vähän rauhoittui, kun ne kaikki vanhat kämppikset muuttivat pois. Aluksi olikin vähän surkeaa, kun ensimmäiset uudet kämppikset eivät oikein vakuuttaneet, ja täällä oli kovin hiljaista. Sittemmin onneksi on tullut uusia kivojakin tyyppejä, tympeimmät tyypit ovat muuttaneet pois ja olen ehkä tottunut loppuihin. Nykyään on taas ihan kiva hengailla kämppisten kanssa.

Tosiaan pari viikkoa sitten intialainen kämppikseni muutti myös pois ja jäin paikan ainoaksi tytöksi. Olin stalkannut jostain paperista, että kuun lopulla saisin uuden huonekaverin, ja vaikka onkin kivan leveää asustella yksin huoneessa, odotin ihan innoissani uutta seuraa. Noh, eilen sitten uusi kämppis tuli, mutta ei se ollutkaan tyttö, joten se sijoitettiin toiseen huoneeseen. Asun siis yhä yksin huoneessani, eikä ainakaan lähiaikoina kuulemma ole tulossa uusia tyyppejä. Vähän harmi.

Tulen kyllä ihan hyvin toimeen kaikkien näiden poikienkin kanssa, mutta aina välillä tunnen oloni vähän ulkopuoliseksi. Jotenkin minua ei esim. inspiroi hillua parvekkeella huutelemassa vastapäisen talon tytöille, heh. Noh, onneksi vastapainoksi saan tuntea itseni välillä todella tärkeäksi. Yksi kämppis ei melkein koskaan pidä avaimiaan mukanaan, koska minä voin aina avata oven, heh. Joskus tuntuu myös siltä, että olen ainoa, joka osaa heittää roskiksen ulos tai osaa kuivata suihkun lattian (sen jälkeen, kun muut ovat käyneet suihkussa; itse en ymmärrä, miten sen lattian edes saa niin märäksi, jos suihkuttelee vain siellä suihkukopissa). En nyt ehkä oikeasti ole ihan näin katkeroitunut, mutta välillä ei vain voi ymmärtää.

Puerta de Alcalá

Heinäkuussa turisteilu on jäänyt vähän vähäiseksi. Toki kävin siellä Barcelonassa, mutta Madridissa ei ole enää oikein jaksanut talsia kameran kanssa kuvailemassa ties mitä portteja (ohessa esimerkkejä). Pitää yrittää ryhdistäytyä nyt elokuussa, että saisi katsastettua loputkin huomattavat paikat ennen kotiinpaluuta.

Töissä on mielenkiintoisempaa kuin ennen, kun pomoni/mikälie vastaava palasi kolmen viikon lomaltaan ja sain taas vähän töitäkin. Opin kyllä siinä kolmen viikon aikana hyvin lusmuilemaan netissä koko päivän, joten nyt on vähän vaikeuksia keskittyä täysipainotteisesti töihin. Enkä kyllä uskallakaan, sillä todennäköisesti nykyisen hommani loputtua olen taas ilman töitä, joten parempi tehdä vain hissukseen, ettei tule eteen taas totaalista tylsistymistä. Työajatkin tosiaan muuttuivat kuun vaihteessa inhimillisemmiksi, ja pääsen kotiin jo kolmelta. Nykyään on hämmentävän paljon vapaa-aikaa, ja päiväunetkin voi nukkua jo ennen iltaa. Lounas tosin on siirtynyt entistä myöhäisemmäksi, kun syön vasta, kun pääsen kotiin joskus neljän aikoihin. Onneksi voin aina hyväksikäyttää työpaikan karkki/voileipä-automaattia, jos rupeaa liikaa nääntymään. Kesän tavoitteena on testata jokaista tuotetta vähintään kerran. Olen jo melkein saavuttanut tavoitteen, vaikka usein ostankin tylsästi samoja voileipiä.

Puerta de Toledo

Lopuksi saatte vielä nauttia eräästä musiikillisesta helmestä, jonka "vahingossa" "unohdin" edellisestä kirjoituksestani. Ensimmäistä kertaa tämän kuullessani mietin lähinnä, että kaikenlaista roskaa sitä soitetaankin. Sittemmin osa kämppiksistä kehitti jonkin fiksaation tätä kohtaan, ja nykyään ei voi viettää päivääkään kuulematta tätä. Valitettavasti samat kämppikset keksivät myös jossain vaiheessa, että tämän soittaminen täysillä olohuoneessa on loistavan dramaattinen tapa herättää minut, kun yritän viattomasti nukkua päiväunia illalla. Noh, suhteeni biisiin on kaiken tämän yliannostuksen jälkeen muuttunut melkein positiiviseksi. Onhan kappaleessa sentään sanomaa! Saa sitten taas kommentoida, jos video ei näy. Ette kyllä menetä juuri mitään, vaikkette näkisi sitä.



Toivotaan elokuulta parempaa musiikkia, uusia kivoja kämppiksiä, enemmän turisteilua ja tietenkin lisää kivoja hetkiä! Kolme kuukautta takana, nolla edessä -postauksen voin sitten kirjoittaa hyisestä Suomesta, hih.