Pyykkäämisen vaikeus

Sen jälkeen, kun olin paikantanut lähimmän ruokakaupan, löytänyt pankkiautomaatin, saanut vallattua itselleni tilaa jääkaapista, oppinut käyttämään metroa sekä oppinut olemaan eksymättä työmatkalla, oli jäljellä enää yksi tärkeä virstanpylväs matkalla kohti sujuvaa elämää: pyykkäämisen opettelu. Tämä tietenkin saattaa kuulostaa triviaalilta, mutta aina ei vaan voi osata.

Pesuaine!

Onnistuneen pyykinpesun ensimmäinen edellytys on tietenkin pesuaineen omistaminen. Pesuaineita onneksi löytyi ihan vakioruokakaupastani (se on muuten Callaon Corte Inglés, koska teitä kuitenkin kiinnostaa!), mutta valikoima oli liian hämmentävä, joten pesuainehyllyn edessä tuli seistyä hetki jos toinenkin. Kaikki tavallisimman näköiset pesuaineet olivat saatavissa vain hervottomassa koossa, usein vielä paketoituna yhteen hervottoman huuhteluaineen kanssa (special price!). Koska en kuitenkaan ole pesemässä n. 100 koneellista pyykkiä kesän aikana, täytyi jättää nuo bulkkipaketit väliin ja yrittää löytää jotain sopivaa pienempien ja oudompien pakettien joukosta. Kaikkien tuoteselosteet ja käyttöohjeet olivat tietenkin ainoastaan espanjaksi ja portugaliksi ja ehkä ranskaksi, joten ei niistä paljoa hyötyä ollut. Itsehän siis osaan espanjaa. En ollut aivan varma, mitkä edes olivat normaaleita pesuaineita ja mitkä jotain super-valkaisevia. Onneksi lopulta löysin jonkin tutun merkin (kts. kuva 1), ja vieläpä paketissa, josta riittää vain 28 pesuun! Ensimmäistä kertaa ikinä muuten ostin tablettimuotoista pesuainetta, mutta ainakin annostelu on helppoa, eikä tarvinnut seuraavaksi ruveta metsästämään mittaa.

Pesuohjelma?

Kun pesuaine oli plakkarissa, luulin jo selättäneeni suurimmat ongelmat, ja oli aika pestä ensimmäinen koneellinen. Pesukoneen ainoa valintanappi oli kuitenkin lievästi hämmentävä (esitettynä ylläolevassa kuvassa, jossette huomanneet). Mitä pitäisi tehdä, jos haluaa pestä pyykkiä 40 asteessa? Valita satunnaisesti jokin numero väliltä 1-13 ja toivoa parasta? Vähän kämppiksiä konsultoimalla löysin toisesta pesukoneesta sitten selityksen näille maagisille numeroille (vähän kuluneena, mutta onneksi tärkeimmät tiedot tulivat selville) ja sain lopulta valittua oikean ohjelman. Se oli muuten numero 4. Loistavan käyttöliittymän lisäksi pesukone oli muutenkin vähän epäilyttävä, ja epäilin sen räjähtävän linkousvaiheessa. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaan vaatteet selvisivät vahingoittumattomina tästä jännitysnäytelmästä. Olin kuulemma valinnut vieläpä sen paremman koneen... Toisen koneen testaus ei jotenkin nyt houkuttele.

Täältä tähän. Seuraavan kirjoitukseni aihe saattaa olla "Tänään keitin vettä", joten kannattaa pysyä kuulolla!