Metro de Madrid

Madridin metroverkosto on laaja ja toimiva. Aina välillä kuulee kauhukertomuksia isojen kaupunkien sekavista metrolinjoista, joista ei turisti ota mitään tolkkua, mutta täällä ovat asiat onneksi paljon paremmin. Linjoja on vissiin kaupungin alueella 11 kpl, alla kuva hienosta verkostosta. Metroja menee todella usein: päiväsaikaan parin minuutin välein ja iltasellakin tarpeeksi usein, joten ei koskaan tarvitse yrittää tähdätä mihinkään tiettyyn aikaan asemalle. Pisin aika, minkä olen joutunut odottamaan metroa täällä, on ehkä joku 5 minuuttia.

Metrokartta

Minun kotini on lähimpänä Santo Domingon metroasemaa (en ole vieläkään käynyt siellä, kun sieltä pääsee vain hassuihin paikkoihin), mutta lyhyen kävelymatkan päässä ovat myös Plaza de Españan ja Callaon asemat ja vähän pidemmän matkan päässä Gran Vían ja Solin asemat (niillä olen kaikilla sentään käynyt). Työpaikkani puolestaan on Méndez Álvaron aseman luona, joten lähiasemien lukumäärästä huolimatta sinne päästäkseen on pakko vaihtaa kerran metroa. Joskus aiemmin kirjoitin, että menen sinne Gran Vían aseman kautta, mutta sitä harrastin ehkä yhden viikon, kunnes vaihdoin lähempään Callaon asemaan. Matka-aika on varmaan aika sama, mutta eipähän tarvitse kävellä niin paljoa.

Linjat on värikoodattu hyvin ja asemilla on hyvät opasteet siitä, mitä kautta pääsee minkäkin linjan luokse. Ekaa kertaa metrolla matkustaessakaan ei joutunut siis pahasti pulaan, kun vaan seurasi rauhallisesti opasteita (ja tiesi, mille linjalle ja mihin suuntaan halusi). Ehkä karttaakin tärkeämpi lappu mukanapidettäväksi Madridissa onkin metrokartta, josta voi selvittää nämä asiat helposti. Yleensä aina hortoilenkin ympäriinsä ilman oikeaa karttaa, sillä aina jostain löytyy kätevästi metroasema, ja sieltä sitten pääsee aina jotenkin kotiin.

Pacífico. Metroa ei näy, koska kuvan tätskä käveli kriittisellä hetkellä kameran eteen.

Metroilu on suhteellisen halpaa - kertalippu maksaa euron ja 10 kerran lippu reilu 9 euroa. Lisäksi voisi hankkia jonkun kuukausilipun, joka tulisi vielä halvemmaksi, mutta olen pärjäillyt noilla 10 kerran lipuilla. Samalla lipulla voi matkailla metroverkossa vaikka kuinka pitkään, ja vaihtoaika loppuu tasan siihen, kun lähtee jonkun aseman porteista kohti ulkomaailmaa. Tämä on ihan kätevää, paitsi silloin, kun on unohtanut passinsa kotiin ja on jo maksanut itsensä sisään metroon, ja sitten pitääkin palata äkkiä kotiin. (Tapahtunut vain kerran. Passia tarvitsen joka aamu, että saan kulkukortin töihin.)

Metro on myös suosituin kulkuväline täällä: ruuhka-aikaan on vuorovälin lyhyydestä huolimatta aika täyttä, eikä täällä oikein muitakaan käteviä kulkuneuvoja ole. Jotain busseja tietenkin kulkee, mutta en ole niistä oikein ottanut selvää. Lisäksi on lähijunia, mutta niiden asemat ovat huomasti rajoitetummat kuin metron. Pyöräily täällä tosin on aika surkea kulkumuoto. En ole varmaan nähnyt yhtäkään pyöräilijää normaalissa katukuvassa (puistoissa kyllä), enkä oikein tiedä, mihin ne edes mahtuisivat ajamaan.

Toledo

Tänään (torstaina) on täällä vietetty pyhäpäivää, Corpus Christiä. Ilmeisesti tämä on jokin helatorstain tasoinen juhlapyhä, jonka ansiosta ei tarvitse esimerkiksi raahautua töihin. Juhannusta ei täällä tietenkään tunneta, mutta tällainen satunnainen vapaapäivä suunnilleen juhannuksena vähän helpottaa asiaa. Huomenna kyllä on taas työpäivä, mutta onneksi sitten on taas viikonloppu, niin ei tule ihan liikaa työskenneltyä.

Toledo

Koska siis oli satunnainen vapaapäivä, päätimme kolmen kämppiksen kanssa lähteä viettämään sitä Toledoon. Toledo on pieni kaupunki tunnin bussimatkan päässä Madridista ja tunnettu värikkäästä historiastaan. Madridista tehdään sinne paljon päiväretkiä, joten matkailu sinne on ihan normaalia. Corpus Christi -aikaan Toledossa on myös aamulla jokin hieno juhlakulkue, jonka tosin missasimme, sillä tuli nukuttua vähän pitkään ja pääsimme lähtemään vasta puolenpäivän aikaan. Noh, kaikki juhlakoristeet ja miljoonat turistit olivat kuitenkin yhä paikoillaan, kun pääsimme paikalle.

Paikallinen joki ja luontoa

Madridissa on kuuma. Toledossa on vielä kuumempi. Lämpöä oli noin 35 astetta, ja aurinko paahtoi koko ajan. Tietenkin, jos olisi lähtenyt jo aamulla, ei olisi tarvinnut viettää juuri niitä päivän kuumimpia tunteja auringonpaisteessa, mutta ei nyt aina voi ajatella. Toledo oli kivan pieni ja nätti kaupunki, tykkäsin. Varsinkin kaikessa juhlakoristuksessaan todella kaunis. Rakennuksetkin olivat nättejä, joten vaikkei pääsisi paikalle juhla-aikaan, niin on siellä silti paljonkin nähtävää. Yksi ehkä huomattavimmista nähtävyyksistä on paikallinen katedraali, joka oli kyllä hieno. Ainakin ulkoapäin - sisällä emme käyneet, sillä se olisi maksanut. Hihi. Sitä vastoin kävimme tutustumassa johonkin nykytaiteen museoon ja visigoottikulttuurin museoon, sillä ne olivat ilmaisia! Ja koska aina välillä piti päästä johonkin sisätiloihin, sillä ulkona läkähtyi.

Katedraali

Toledossa kyllä huomasi, että se on suosittu turistikohde. Keskustassa oli pilvin pimein erilaisia putiikkeja, joissa myytiin aitoja toledolaisia miekkoja ja puukkoja (ilmeisesti nämä ovat kuuluisia, sillä ei niitä varmaan muuten niin paljon hehkutettaisi) sekä erinäisiä aitoja toledolaisia ruokia.

Toledoa

Toledoa

Hmh, jotenkin tuntuu, että kirjoitan näitä juttuja aina liian väsyneenä. Olisi kiva keskittyä ja kertoa paljon juttua kaikesta, mutta sitten ei koskaan jaksa ja päätyy kirjoittamaan jokaiseen kuvatekstiin "Toledoa". Mutta kirjoittelen aina iltaisin ja täällä on liian kuuma, niin ei jaksa keskittyä! Onneksi huomenna pääsee taas nauttimaan työpaikan hyvästä ilmastoinnista; täällä kämpillä ei tietenkään mitään ilmastointia ole.

Palacio Real

Koska on taas viikonloppu, on ollut aikaa harrastaa taas vähän enemmän turisteilua. Lueskelin listaa Madridin Top-10 -nähtävyyksistä, ja yksi tärkeimpiä vierailukohteita oli tietenkin kuninkaallinen palatsi. Kuningas itse ei tietenkään enää asu siellä, vaan paikka toimii nykyään lähinnä museona ja hienojen juhlatilaisuuksien pitopaikkana.

Palacio Real

Palatsissa ei tietenkään saanut sisällä ottaa valokuvia, joten saatte nyt tyytyä vain ulkokuviin. Sisällä oli kyllä hienoa; kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, jos joskus Madridiin eksyy. Näin päivän turistivinkkinä! Tietenkin tällaisissa paikoissa rupeaa aina toivomaan, että olisi itsekin kuninkaallinen ja voisi asustella yhtä hulppeasti. Ja sen jälkeen pohtimaan, kuinka monarkia on oikeastaan aika epäreilua tavallista kansaa kohtaan. Sitten on lopulta kamalan ristiriitaisissa tunnelmissa, kun yrittää vain ihailla viattomasti palatsia. Noniin.

Catedral de Santa María la Real de la Almudena

Palatsin vieressä sijaitsee myös toinen hieno rakennus, Almudenan katedraali. En käynyt siellä, mutta otin nyt kuvia sitten siitäkin. Jotta tästä nyt ei tulisi liian rakennuskeskeistä tekstiä, huomautettakoon tässä välissä, että palatsia ympäröi useampikin puutarha ja puisto! Suurin on nimeltään Campo del Moro, ja se on heti palatsin takana. Puistoon tietenkin pääsee vain yhdestä portista, jonka sijaintia en ollut tajunnut tarkastaa etukäteen, joten sen löytämiseen meni aikansa. Campo del Moro oli ihan kiva, mutta ehkä olen nähnyt liikaa puistoja lähiaikoina, joten ei nyt oikein iskenyt. Jos haluaa nähdä vain yhden puiston Madridissa, niin suosittelen kyllä Retiroa ennemmin kuin tätä.

Palacio Real (kuvattuna Campo del Moron ainoalta sisäänkäynniltä, hih)

Campo del Moroa

Olinpas vallankumouksellinen ja laitoin kaksi kuvaa peräkkäin! En vain keksi enää tarpeeksi kirjoitettavaa joka väliin, ja kuvia on kuitenkin kiva olla. Kuitenkin, Campo del Moron lisäksi palatsin vieressä ovat Plaza de Oriente- ja Jardines de Sabatini -puistot. Nämä ovat pienempiä ja nopeasti läpikoluttuja, mutta kivoja myös. Sisältävät suihkulähteitä, pensaita, kukkaistutuksia ja tietenkin patsaita. Laitetaan nyt lopuksi yksi kuva patsaastakin, kun niitä oli siellä aika paljon. Tämä tietenkin se keskeisin patsas.

Filip IV:n patsas Plaza de Orientella

Pyykkäämisen vaikeus

Sen jälkeen, kun olin paikantanut lähimmän ruokakaupan, löytänyt pankkiautomaatin, saanut vallattua itselleni tilaa jääkaapista, oppinut käyttämään metroa sekä oppinut olemaan eksymättä työmatkalla, oli jäljellä enää yksi tärkeä virstanpylväs matkalla kohti sujuvaa elämää: pyykkäämisen opettelu. Tämä tietenkin saattaa kuulostaa triviaalilta, mutta aina ei vaan voi osata.

Pesuaine!

Onnistuneen pyykinpesun ensimmäinen edellytys on tietenkin pesuaineen omistaminen. Pesuaineita onneksi löytyi ihan vakioruokakaupastani (se on muuten Callaon Corte Inglés, koska teitä kuitenkin kiinnostaa!), mutta valikoima oli liian hämmentävä, joten pesuainehyllyn edessä tuli seistyä hetki jos toinenkin. Kaikki tavallisimman näköiset pesuaineet olivat saatavissa vain hervottomassa koossa, usein vielä paketoituna yhteen hervottoman huuhteluaineen kanssa (special price!). Koska en kuitenkaan ole pesemässä n. 100 koneellista pyykkiä kesän aikana, täytyi jättää nuo bulkkipaketit väliin ja yrittää löytää jotain sopivaa pienempien ja oudompien pakettien joukosta. Kaikkien tuoteselosteet ja käyttöohjeet olivat tietenkin ainoastaan espanjaksi ja portugaliksi ja ehkä ranskaksi, joten ei niistä paljoa hyötyä ollut. Itsehän siis osaan espanjaa. En ollut aivan varma, mitkä edes olivat normaaleita pesuaineita ja mitkä jotain super-valkaisevia. Onneksi lopulta löysin jonkin tutun merkin (kts. kuva 1), ja vieläpä paketissa, josta riittää vain 28 pesuun! Ensimmäistä kertaa ikinä muuten ostin tablettimuotoista pesuainetta, mutta ainakin annostelu on helppoa, eikä tarvinnut seuraavaksi ruveta metsästämään mittaa.

Pesuohjelma?

Kun pesuaine oli plakkarissa, luulin jo selättäneeni suurimmat ongelmat, ja oli aika pestä ensimmäinen koneellinen. Pesukoneen ainoa valintanappi oli kuitenkin lievästi hämmentävä (esitettynä ylläolevassa kuvassa, jossette huomanneet). Mitä pitäisi tehdä, jos haluaa pestä pyykkiä 40 asteessa? Valita satunnaisesti jokin numero väliltä 1-13 ja toivoa parasta? Vähän kämppiksiä konsultoimalla löysin toisesta pesukoneesta sitten selityksen näille maagisille numeroille (vähän kuluneena, mutta onneksi tärkeimmät tiedot tulivat selville) ja sain lopulta valittua oikean ohjelman. Se oli muuten numero 4. Loistavan käyttöliittymän lisäksi pesukone oli muutenkin vähän epäilyttävä, ja epäilin sen räjähtävän linkousvaiheessa. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaan vaatteet selvisivät vahingoittumattomina tästä jännitysnäytelmästä. Olin kuulemma valinnut vieläpä sen paremman koneen... Toisen koneen testaus ei jotenkin nyt houkuttele.

Täältä tähän. Seuraavan kirjoitukseni aihe saattaa olla "Tänään keitin vettä", joten kannattaa pysyä kuulolla!

Parque del Retiro

Kun nyt päästiin puistoilun makuun, niin piti sitten heti sunnuntaina käydä katsastamassa toinenkin paikallinen puistikko. Alun perin ajatuksenani oli kyllä käydä Museo Reina Sofiassa, mutta se meni niin aikaisin kiinni, etten ollut vielä edes kunnolla herännyt siihen mennessä. Seuraava ideani oli käydä Pradon museossa, joka olisi ollut iltaan asti auki. En kuitenkaan saanut lähdettyä sinnekään, joten totesin, että ehkä nyt ei vain ollut museopäivä vaan puistopäivä, ja suuntasin Parque del Retiroon.

Alfonso XII:n pieni monumentti

Parque del Retiro ei ole kovin kaukana kotoa, joten hipsin sinnekin kävellen. Puisto on iso ja hieno. Saavuin puistoon Gran Vían suunnalta, joten melkein heti ensimmäisenä oli vastassa puiston isoin lammikko (kts. kuva 1), jonka vastarannalla oli puiston isoin monumentti (ehkä, niitä oli kyllä niin paljon, että saatoin missata jonkun). Kuten kuvasta ehkä huomaa, täälläkin sai soudella, mutta jätin tällä kertaa väliin, kun olin yksikseni liikenteessäkin.

Puistoa.

Muutaman tunnin sain kulutettua kävelemällä ympäriinsä. Välillä piti paikantaa kartasta, missä oli vielä jokin ennennäkemätön alue. Hienoja ne kaikki olivat, ja tosiaan erilaista patsasta oli joka nurkassa. Myös erilaisia rakennelmia ja istutuksia ja hämyistä metsätunnelmaa. Kiva puisto kokonaisuudessaan, huomattavan paljon kivempi kuin Casa de Campo. Ja mukavan viileä varjoisilta osiltaan.

Palacio de Cristal

Yksi lempparipaikoistani puistossa oli Palacio de Cristal, jonne pääsi sisällekin (siellä oli liukumäki). Sain myös sen edustalla ottaa erinäisiä kuvia muista turisteista (olin jotenkin suosittu kohde - ehkä se on seurausta siitä, että on yksin ja ottaa valokuvia?). Puisto oli muutenkin aika täynnä porukkaa. Selkeästi suosittu hengailupaikka, ja olihan vielä lämmin sunnuntaikin.

Hämyistä metsätunnelmaa.

Kotimatkaa en jaksanut enää kävellä, sillä olin loppujen lopuksi aivan puiston kauemmassa päädyssä. Noh, tuli sitten tutustuttua Menéndez-Pelayon matalakattoiseen metroasemaankin. Siellä oli oikeasti paikoin todella matala katto, minä vielä mahduin juuri ja juuri kulkemaan suorassa, mutta pään ja katon välissä ei ollut montaa senttiä.

Siinä olivat sitten viikon puistoseikkailut! Ehkä ensi kerralla jotain muuta juttua. Toivottavasti. Ellen rupea ravaamaan kaikkia puistoja läpi...

Casa de Campo

Lauantaina täälläkin oli vihdoin lämmintä! Tai siis helteistä - olen jo jotenkin liian samaistunut paikallisten ajattelutapaan, jonka mukaan 20 astetta on hyytävän kylmä. Vietin päivän osan kämppisteni kanssa Casa de Campossa, joka on suuri puistoalue heti vähän matkaa Madridin keskustasta länteen. Wikipedian mukaan lääniä on yli 1700 hehtaaria (huomaattehan, kuinka hyvin olen oppinut koulussa, ettei Wikipediaa pitäisi koskaan siteerata).

Geneerinen maisemakuva. Taustalla Plaza de Españaa.

Alueella on mm. huvipuisto ja eläintarha, mutta me vietimme päivämme lähinnä puiston itäosassa, paikallisen järven ympäristössä. Sielläkin kului aika ihan hyvin, ja viiden tunnin käveskelyn jälkeen ei ehkä olisi paljon muuta enää jaksanutkaan. Pitää joku toinen päivä palata tutustumaan muihinkin alueisiin.

Järvi ja rantaa

Järvellä sai vuokrattua soutuveneen tunniksi, ja mekin sitten kävimme soutelemassa. Soutaminen oli kivaa, ja järvellä oli muutenkin mukavan viileää verrattuna ympäröivään paahteeseen. Viilennystä auttoi vielä järven keskellä sijaitseva suihkulähde, jonka lähistölle soudettaessa tuli vähän kastuttua.

Soutelua järvellä. Kuvan henkilöt tuntemattomia.

Käveltyämme vähän kauemmas järven lähettyviltä eksyimme jonnekin paikalliselle niitylle, mutta lopulta sieltäkin selvittiin takaisin sivistyksen pariin. Aurinko paahtoi koko päivän, mutta jotenkin hämmentävästi en onnistunut palamaan. Yleensä kun tässä vaiheessa kesää olen jo ainakin kerran palanut pahasti. Ehkä täällä vaan muistaa paremmin käyttää aurinkorasvaa kuin kotona, missä sitten palaa aina salakavalasti jossain meren rannalla.

Kämppä

Yleisön pyynnöstä esittelen seuraavaksi hulppean lukaalini sisältäpäin!

Rappukäytävästä sisään astuttaessa vastassa on ensimmäisenä asunnon yleinen hengailutila, aka salonki. Sisustus koostuu kahdesta sohvasta, pöydästä, telkkarista ja puhelimesta, johon saa soittaa ja josta voi soittaa kolikoilla, mutta en ole perehtynyt asiaan sen tarkemmin.

Salonki

Minun huoneeni ovi on itse asiassa tuo, joka näkyy jo edellisessä kuvassa (suoraan edessäpäin, ei tuo sivuovi). Huoneessa on kaksi sänkyä, kaksi vaatekaappia, yöpöytä, hyllykkö, pöytä ja pari tuolia.

Huonettani, feat. sänkyni

Kuten edellisestä kuvasta voi havainnoida, läppäröin yleensä ergonomisesti sängyllä, kun en jaksa raahautua pöydän ääreen. Kämppiksenikään ei muuten petaa sänkyään, niin en minäkään koskaan jaksa.

Toinen puoli huonetta, ovi olohuoneeseen

Viimeisenä saatte tutustua keittiöön, joka on aika tavallinen keittiö. Varustukseen kuuluu hella, mikro, kaksi jääkaappia, hyllytilaa, lavuaari, pöytä ja tuoleja. Lisäksi kaksi pesukonetta, ei siis tiskikoneita. Astioita on myös yleiseen käyttöön, joten ei tarvinnut ostaa mitään itse. Ostin tosin jo pari eväspurkkia töihin, kun en onnistunut löytämään kämpän valikoimista yhtään mätsäävää purkki+kansi -paria.

Keittiö

Lisäksi täällä on käytävää, lisää huoneita sekä kolme vessaa suihkuilla. Siivooja käy kolme kertaa viikossa siivoamassa yleiset tilat (se tulee yleensä aamulla minua vastaan, kun olen lähdössä töihin), ainoastaan oman huoneen siisteydestä pitää pitää itse huolta.

Aluksi olin vähän pihalla kämppisten määrästä ja henkilöllisyyksistä, mutta nyt kun olen saanut kaikki selville, voin kertoa niistäkin sitten tähän samaan syssyyn jotain. Huoneeni jaan siis yhden intialaisen tytön kanssa. Lisäksi täällä asuu kaksi muuta tyttöä: yksi espanjalainen ja yksi ranskalainen (joka itse asiassa muuttaa huomenna pois ja tilalle tulee joku uusi tyyppi). Sitten on yksi poika Italiasta, yksi Sloveniasta, yksi Chilestä, yksi Perusta, yksi Meksikosta ja kolme Ranskasta. Lisäksi täällä asuu paikan pomo tai vuokranantaja tjsp., mutta sitä harvemmin näkee.

Suurin osa porukasta on asunut täällä jo jonkin aikaa. Tämän kesän IAESTE-harjoittelijoista tänne muutti ensin tuo slovenialainen pari viikkoa ennen minua, sitten minä ja muutama päivä minun jälkeeni kolme ranskalaista poikaa. Lisää porukkaa tulee sitten jossain vaiheessa. Kieliongelmat ovat vähän hassuja, kun ranskalaiset puhuvat keskenään ranskaa, jota muut eivät tajua, ja sitten osa ei osaa englantia ja osa ei puhu espanjaa. Hyvin sitä silti ollaan selvitty loppujen lopuksi.

Töitä

Oikeastaanhan olen Madridissa lähinnä tekemässä töitä, joten omistetaan nyt tällekin (huomattavan suurelle) osa-alueelle ainakin nyt yksi postaus.

Firma, jossa työskentelen, on nimeltään Indra Software Labs. Työpaikkani on muutaman kilometrin asunnostani etelämpänä, lähellä Méndez Álvaron metroasemaa. Istun töissä kuuden hengen avokonttorissa, ja työtehtäviini on tähän mennessä kuulunut erilaisten artikkelien lukemista (englanniksi ja espanjaksi).

Työpaikka. Suihkulähde näyttää paremmalta muista suunnista!

Työajat sitten ovatkin jo oma lukunsa. Menen töihin aamulla yhdeksäksi ja pääsen illalla seitsemältä. Klo 12-13 on yksi tauko ja klo 15-16 lounastunti. Perjantaisin saa lähteä jo kolmelta, jolloin ruokatunti siirtyy kotisuoritteiseksi. Yleensä jo päivän ensimmäisen tauon aikaan minulla on hirveä nälkä, mutta yritän sinnitellä, jos vaikka jossain vaiheessa sopeutuisin täkäläisiin ruoka-aikoihin. Yleensä myös seitsemältä olen jo niin väsynyt, ettei mitkään maisemakierrokset oikein innosta, vaan raahaudun suorinta tietä (ruokakaupan kautta) kotiin.

Mitenkään edelliseen liittymättä: yritin myös tässä sopeutua täkäläisen kraanaveden juomiseen, sillä kaikkien lähteiden mukaan se on ihan juomakelpoista. Kaikkien lähteiden mukaan myös paikalliset eivät juo sitä, mutta se nyt ei tietenkään vielä merkitse mitään. Noh, join sitä sitten yhden pullollisen, ja se maistui lähinnä kloorilta. Ehkä pitäydyn niissä pullotetuissa juomissa sittenkin, sillä en välttämättä halua sopeutua siihen, että vesi maistuu kloorilta.

Työpaikan vieressä on iso leffateatteri. En ole käynyt.

On muuten ollut myös hauska lukea, kuinka Suomessa on menossa jokin hirveä helleaalto. Täällä puolestaan on ollut lähinnä kylmä; eilen satoi vettä ja oli ehkä 15 astetta lämmintä. Noh, ensi viikolla tämän pitäisi normalisoitua.

Aukioita ja vallankumouksia

Koska asun keskustassa, niin monet nähtävyydet ovat kivasti kävelymatkan päässä. Pitikin heti ensimmäisinä päivinä käydä tutustumassa kahteen kuuluisaan paikalliseen aukioon: Plaza Mayoriin ja Puerta del Soliin. Ja tietenkin myös paikalliseen vallankumoukseen, joka on käynnissä jälkimmäisellä. Se on selkeästi tällä hetkellä Madridin tärkein nähtävyys, sillä sekä minut lentokentältä hakenut IAESTE-vastaava että työkaverini heti ensimmäisenä päivänä kehottivat minua käymään katsastamassa sen.

Wikipedian mukaan Puerta del Sol on "Madridin tunnetuimpia ja vilkkaimpia paikkoja". Noh, olihan siellä tosiaan vilkasta.

Puerta del Sol The Spanish Revolution

Puerta del Solin metroasema on suunnilleen yhtä kaukana kuin Gran Víankin, joten olen sittemmin tullut usein sitä kautta töistä, kun on pitänyt käydä matkalla ruokakaupassa (kauppa on siinä vieressä). Aina siellä on jonkinasteinen mielenosoitus käynnissä ja poliisit päivystämässä, muttei nyt mitään sen dramaattisempaa.

Metroasema

Plaza Mayor sitten oli astetta tylsempi paikka. Hieno sekin kyllä, mutta aika nopeasti ehkä nähty. Ehkä en osaa arvostaa hienoja historiallisia asioita tarpeeksi? Ainoa kuvanikin paikalta näyttää jääneen vähän kämäiseksi.

Plaza Mayor

Hih, nyt tämä sitten kuulosti siltä, että Plaza Mayor on jotenkin kämäinen paikka. Ei se oikeasti ole, kannattaa käydä katsomassa! Yritän ottaa ensi kerralta sieltä parempia kuvia!

Danza Kuduro!

Ja sitten jotain aivan muuta! Mietin ensin jotain uutta maisemapostausta, mutta ei nyt heti sorruta liian yhtenäiselle linjalle. Kyllä niitä maisemia ehkä myöhemminkin ehtii jakamaan.

Olen hengaillut viikonlopun kämppisteni kanssa. Käytiin molempina iltoina joissain paikallisissa diskoissa. Oli hauskaa ja musiikki kivaa. Alla esimerkki (on vissiin jo vuoden vanha biisi, mutta itsehän olen aina onnellisen pihalla asioista)! Ne soittivat tätä jatkuvasti, ja tykkäsin itsekin, hihi. Nyt fiilistelen tätä sitten keskenäni. Oikea musiikkivideo ei ilmeisesti näy Suomessa (ainakaan YouTube-versio), joten saatte tyytyä tällaiseen laadukkaaseen versioon.

Gran Vía

Gran Vía on hieno ja kuuluisa shoppailukatu aivan Madridin keskustassa. Luonnollisesti se siis on myös minun kotikatuni. Jos jotain muuten kiinnostaa, niin osoitteeni on seuraavanlainen:

Calle Gran Vía, 64 - 6º Izq.
28013 Madrid

Kotitalo!

Sisäänkäynti

Huoneeni ikkunasta on näkymä tyylikkäälle sisäpihalle, joten en ehkä jaa sitä teidän kanssanne. Pakahtuisitte vain kateudesta! Lähin metroasema on Santo Domingo, mutten ole vielä käynyt siellä kertaakaan, sillä töihin pääsee paremmin, kun kävelee vähän kauempana olevalle Gran Vían asemalle. Silloinkin pitää kyllä vaihtaa kerran metroa, mutta onneksi asemat ovat selkeitä ja toimivia, niin se ei hirveästi haittaa.

Gran Víaa toiseen suuntaan...

...ja toiseen.

Lopuksi vielä paikallinen Schweppes-mainos!

Hieno alku!

Nyt, kun sain tämän ehkä maailman tyylikkäimmän blogini luotua, voisi olla hyvä aika kirjoittaakin jotain.

Tulin Madridiin synkkänä ja myrskyisenä yönä lämpimähkönä kesäiltana 31.5. (tiistaina, toim.huom.). Jottei nyt kuitenkaan mentäisi ihan asioiden edelle, niin huomautettakoon tässä vaiheessa, että lähdin Espoosta samaisena viileähkönä kevätaamuna, ja suuret seikkailut odottivat jo ennen Madridiin pääsyä.

"En selviä sinne mitenkään, kun en ole koskaan lentänyt yksin mihinkään, eikä tästä nyt voi tulla mitään, menen väärään koneeseen ja herään Rovaniemellä" -fiiliksellä lähdin siis matkaan. Taskussa epämääräinen e-lippu, joka ei ihan vakuuttanut minua siitä, että tällä pääsen varmasti koneeseen. Noh, kun sitten löysin itseni terminaalin edestä laukun sun muiden nyssäköiden kanssa, ei auttanut enää muu kuin tarttua härkää sarvista. Eikä se nyt niin vaikeaa ollut. Ei ollut ollenkaan jonoa, joten saatoin olla vähän pihalla check-inissä ilman, että takaa olisi kuulunut vihaista murahtelua. Ja löysin turvatarkastukseen ja oikean portin kautta koneeseenkin. Alkuperäinen kone oli tietenkin hajonnut johonkin, mutta hämmentävästi korvaava kone hinattiin jostain melkein ajoissa, eikä lopulta oltu kuin ehkä muutama minuutti myöhässä.

Seuraavat suuret seikkailut odottivatkin sitten Kööpenhaminassa, missä vietin kolmen tunnin vaihtoaikani. Osasin kuitenkin hankkia uuden boarding passin ja jopa ostaa ruokaa! Ovatkohan kaikki jo lopettaneet lukemisen tässä vaiheessa? Hihi.

Madridiin pääsin aikataulun mukaisesti, mutta meille siunaantui aseman hidastempoisin laukkuhihna, joten odottelin laukkuani kolmisen varttia. Onneksi minua vastaan tullut paikallinen IAESTE-vastaava ei ollut kuitenkaan häippäissyt sinä aikana, joten loppumatka ei ollut liian traaginen. Sain autokyydin kämpälleni, missä jaan huoneen yhden intialaisen tytön kanssa. Muitakin kämppiksiä on (eri huoneissa), vaikuttavat kaikki ihan kivoilta (en ole välttämättä tavannut vielä kaikkia).

Sittemmin on ehkä tapahtunut myös jotain, mutta ehkä en jaa kaikkea tässä ensimmäisessä (kuvattomassa) tekstissäni. Jonain toisena päivänä, samassa blogissa, lisää juttua jostain! Pysykää kanavalla!